Ryhmämme vieraili 5.10.2016 Åbo Akademin kirjastossa. Itse
odotin tätä mielenkiinnolla, koska en ole koskaan päässyt vierailemaan missään kaksikielisessä
opinahjossa. Kierros toteutettiin suomen kielellä, joskin dia-esitys oli
ruotsiksi. Minun puolestani ruotsin kieltä olisi voinut käyttää enemmänkin.
Harvoin pääsee tällaiseen korkean profiilin kielikylpylään.
Kierroksen pitäjä, ammattinimekkeeltään kirjastonhoitaja,
kertoi meille ÅA:n toiminnasta ja historiasta. ÅA aloitti toimintansa 1919 ja ylläpitää
suomenruotsalaista kulttuuria ja sivistystä, mutta muutoin se toimii samalla
tavalla kuin mikä tahansa yliopisto. Erona on lähinnä se, että (opetus)toiminta
tapahtuu ruotsin kielellä. Muutoin noudatetaan mahdollisimman avoimen
tieteellisen tutkimuksen tekemistä ja saattamista mahdollisimman laajalle. Korvaani
pisti, että vähenevät henkilöstö- ja aineistoresurssit nousivat puheenaiheeksi
jo kierroksen alussa. ÅA:ssa on noin 2 miljoonan painetun kirjan kokoelma 400 000
e-kirjaa.
ÅA koostuu kolmesta osasta; ASA, AXELIA JA ARKEN. Näillä eri
rakennuksissa sijaitsevilla kirjaston osilla on omat tieteenalakohtaiset
aineistonsa. Esimerkiksi ASA-kirjastossa on luonnontieteellinen, matemaattinen
ja tilastotieteellinen aineisto, AXELIA-kirjastossa kemia ja tekniikka ja
ARKEN-kirjastossa humanistiset tieteet. ÅA;n kirjastossa on myös kaikki
perinteiset kirjastojen palvelukonseptit, kuten asiakaspalvelu, lainaus- ja
palautusautomaatit, työskentelytiloja sekä kokoushuoneita. ÅA:ssa käytettävä kirjastotietokanta
on nimeltään ALMA.
Kierroksen mielenkiintoisinta antia edusti tohtorin
väitöskirjaansa valmistelevan Anu Ojarannan osio. Ojarannan väitöskirjan
aiheena on informaatiolukutaidon ja lähdekritiikin ilmeneminen perusopetuksen
uudessa opetussuunnitelmassa. Lähinnä siis, että miten ko. asiat oppilaiden
toiminnassa näkyvät. Uudessa OPS:ssa puhutaan ns. ilmiöpohjaisesta oppimisesta,
jossa rajataan jokin teema, jota sitten tarkastellaan perinteiset oppiainerajat
ylittävästi. Tämä asettaa omiin perusopintoaikoihini verrattuna aivan
uudenlaisen tavan etsiä ja käsitellä tietoa, josta varmasti tulevan
kirjastoammattilaisenkin on hyvä olla tietoinen jo alusta pitäen.
Kirjastoissahan käyvät asiakkaina myös ne samat nuoret ihmiset, jotka
pänttäävät aamu- ja iltapäivisin oppia koulunpenkillä. Tähän liittyen Ojarantaa
tuntui kiinnostavan kirjasto- ja koululaitoksen tiiviimpi yhteistyö vähenevien
resurssien keskellä. Itsellänikin tämä ajatus on joskus mielessä käväissyt.
