maanantai 10. lokakuuta 2016

Oppimispäiväkirja: Vierailu Åbo Akademin kirjastossa 5.10.2016

Ryhmämme vieraili 5.10.2016 Åbo Akademin kirjastossa. Itse odotin tätä mielenkiinnolla, koska en ole koskaan päässyt vierailemaan missään kaksikielisessä opinahjossa. Kierros toteutettiin suomen kielellä, joskin dia-esitys oli ruotsiksi. Minun puolestani ruotsin kieltä olisi voinut käyttää enemmänkin. Harvoin pääsee tällaiseen korkean profiilin kielikylpylään.

Kierroksen pitäjä, ammattinimekkeeltään kirjastonhoitaja, kertoi meille ÅA:n toiminnasta ja historiasta. ÅA aloitti toimintansa 1919 ja ylläpitää suomenruotsalaista kulttuuria ja sivistystä, mutta muutoin se toimii samalla tavalla kuin mikä tahansa yliopisto. Erona on lähinnä se, että (opetus)toiminta tapahtuu ruotsin kielellä. Muutoin noudatetaan mahdollisimman avoimen tieteellisen tutkimuksen tekemistä ja saattamista mahdollisimman laajalle. Korvaani pisti, että vähenevät henkilöstö- ja aineistoresurssit nousivat puheenaiheeksi jo kierroksen alussa. ÅA:ssa on noin 2 miljoonan painetun kirjan kokoelma 400 000 e-kirjaa.

ÅA koostuu kolmesta osasta; ASA, AXELIA JA ARKEN. Näillä eri rakennuksissa sijaitsevilla kirjaston osilla on omat tieteenalakohtaiset aineistonsa. Esimerkiksi ASA-kirjastossa on luonnontieteellinen, matemaattinen ja tilastotieteellinen aineisto, AXELIA-kirjastossa kemia ja tekniikka ja ARKEN-kirjastossa humanistiset tieteet. ÅA;n kirjastossa on myös kaikki perinteiset kirjastojen palvelukonseptit, kuten asiakaspalvelu, lainaus- ja palautusautomaatit, työskentelytiloja sekä kokoushuoneita. ÅA:ssa käytettävä kirjastotietokanta on nimeltään ALMA.


Kierroksen mielenkiintoisinta antia edusti tohtorin väitöskirjaansa valmistelevan Anu Ojarannan osio. Ojarannan väitöskirjan aiheena on informaatiolukutaidon ja lähdekritiikin ilmeneminen perusopetuksen uudessa opetussuunnitelmassa. Lähinnä siis, että miten ko. asiat oppilaiden toiminnassa näkyvät. Uudessa OPS:ssa puhutaan ns. ilmiöpohjaisesta oppimisesta, jossa rajataan jokin teema, jota sitten tarkastellaan perinteiset oppiainerajat ylittävästi. Tämä asettaa omiin perusopintoaikoihini verrattuna aivan uudenlaisen tavan etsiä ja käsitellä tietoa, josta varmasti tulevan kirjastoammattilaisenkin on hyvä olla tietoinen jo alusta pitäen. Kirjastoissahan käyvät asiakkaina myös ne samat nuoret ihmiset, jotka pänttäävät aamu- ja iltapäivisin oppia koulunpenkillä. Tähän liittyen Ojarantaa tuntui kiinnostavan kirjasto- ja koululaitoksen tiiviimpi yhteistyö vähenevien resurssien keskellä. Itsellänikin tämä ajatus on joskus mielessä käväissyt.