Georges Méliès: Matka kuuhun (1902)

Käynnistelläänpä sitten vähitellen blogin varsinaista sisällöntuotantoa. Ensimmäisenä valitsin analyyttisen katseeni alle Georges Mélièsin elokuvan Matka kuuhun vuodelta 1902. Tuohon aikaan elokuvataide vasta otti ensimmäisiä taaperon askeleitaan, joten minun sallittaneen sanoa jo tässä alustuksessa, että kyseessä on harvinaislaatuisen merkittävä teos niin tieteisfiktiolle kuin elokuvataiteelle ylipäänsäkin.

Aivan ensimmäiseksi kehoitan lukijaa kuitenkin kaivamaan esiin popparit, irttarit, juustonaksukat ja kolajuomat. Elokuvan Youtube-linkki tuleepi tässä:

Toivottavasti matka oli miellyttävä. Nyt itse asiaan!

Ranskalainen Georges Méliès on siis elokuvan varhaisia merkittäviä hahmoja, ja tämän hänen Jules Vernen kirjoista inspiraatiota saaneen elokuvan on esitetty olevan kaikkien aikojen ensimmäinen science fiction -elokuva. Noin tunnin aikana perusteellisen hutaisemalla tekemäni tutkimukset internetissä eivät anna syytä olettaa toisin. Elokuva esitettiin ensimmäistä kertaa joulukuussa 1902, käsittääkseni nimenomaan tällaisena käsinväritettynä versiona. Tämän vuoksi onkin surkuhupaisaa, että muutaman seuraavan vuoden aikana käsinväritetyt kopiot katosivat lähes 90 vuodeksi, kunnes vuonna 1993 löytyi kauan kadoksissa ollut kopio. Monimutkaiset ovat siis erikoistehosteidenkin alkutaipaleet.

Tarinana Matka kuuhun on varsin simppeli, mutta mitään muuta ei voine vaatiakaan tämän aikakauden teokselta. Mélièsin itsensä esittämä tiedemies koettaa saada kollegansa ja muun yleisön vakuuttuneeksi, että kehitys on kehittynyt siihen pisteeseen, että ihmisen on mahdollista surauttaa moikkaamaan taivaalla virnistelevää kuu-ukkoa. Ymmärrettävistä syistä tästä seuraa polemiikkia ja kirjuritytöt kujertavat kirjoittaessaan. Herra tiedemies päättää vaihtaa siviileihin ja johdattaa epäuskoisen joukon avaruusalukselle, joka lähtee kuin lähteekin neitsytmatkalleen kohti kuuta! Uskomatonta!

Kohtaukselle, josta elokuva kaiketi parhaiten muistetaan, on syytä antaa oma paragrafinsa. Matka taittuu kätevästi parissa minuutissa ja ihmiskunnan tähän asti suvereenein teknologinen saavutus, kuparista luotia muistuttava avaruusalus, törmää suoraan kuu-ukon silmään! Nähdessäni tämän ikonisen kohtauksen ensimmäistä kertaa muutama kuukausi sitten se onnistui yllättämään minut täysin. Aikamoinen saavutus elokuvalta vuodelta 1902, koska kyyninen länsimaalainen populaarikulttuurin kuluttaja kuvittelee nähneensä jo kaiken. Merkkiteokset ovat merkkiteoksia syystä. Ohjaajan käyttämiin trikkeihin liittyy vieläpä sellainen hupaisa yksityiskohta, että monet niistä syntyivät vahingossa. Méliès esimerkiksi keksi täysin sattumalta, että kameran voi myös pysäyttää kesken kuvauksen. Tämä mahdollisti kikkailua lavasteilla ja näinmuinoin uudenlaisia kerronnantapoja. Uraauurtavaa mitä suurimmassa määrin.

Pitäen edellämainitun mielessä on todellinen sääli, että Mélièsin ura elokuvantekijänä loppui kymmenen vuoden sisään taloudellisiin vaikeuksiin. Tuohon aikaan ei liene ollut markusselinejä kummisetäilemässä veroja kiertävine tuotantoyhtiöineen, mikä tietysti saattoi olla hyväkin asia. Matka kuuhun jätti kuitenkin jälkensä länsimaiseen populaarikulttuuriin, ja vasta muutama päivä sitten opin, että Martin Scorsesen uusin elokuva Hugo käsittelee itseasiassa Mélièsin myöhempiä vaiheita fiktion keinoin. Hugo on Scorsesen ensimmäinen 3D-elokuva, joten mielestäni voidaan jopa esittää väittämä, että Mélièsin omalta osaltaan alullepanema elokuvan teknisten mahdollisuuksien hyödyntämisen varjo lankeaa maestro Scorsesenkin ylle ja se varjo on ystävällinen, luovuutta ylistävä varjo.

Markoboi kiittää ja kuittaa. Markoboilla on sellainen intuitio, että seuraavalla kerralla matkustetaan ajassa vuodesta 1902 tasan 150 vuotta taaksepäin. Markoboin intuitiot ovat yleensä oikeassa.

Ensimmäinen merkintä

Olen Markoboy86. Päätin perustaa blogin. Blogi käsittelee tieteisfiktiota, Science Fictionia.

Joskus lukioaikojeni loppupuolella, ehkä noin vuonna 2005, luin kirjailijan nimeltä Tuomas Kilpi kirjoja. Useissa hänen proosa- ja runoteoksissaan vilisti viittauksia tietoverkkoihin ja teknologiaan. Kilven kirjat kiinnostivat minua niin paljon, että päädyin tutustumaan hänen bibliografiaansa tarkemminkin. Ilmeni, että vuonna 2006 Kilveltä oli ilmestynyt teos nimeltä Blogit ja bloggaaminen. Luo blogeilla näkyvyyttä. Tämä oli ensikosketukseni silloin vielä itselleni salaperäiseen kirjoittamisen muotoon. Ensimmäinen siemen oli kylvetty. Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana olen todennut, että bloggaamisesta on tullut arkipäiväinen ilmiö. Ihmiset bloggaavat itselleen tärkeistä asioista. Miksi en siis vihdoin ja viimein minäkin?

Sosiaalisen median puolella esitän mielipiteitäni ja analyysejani milloin mistäkin populaarikulttuurin ilmiöstä, kirjoista, sarjakuvista, elokuvista ja äänilevyistä. Tätä metodiani on kuitenkin vaivannut se, että postaukset saattavat käsitellä milloin mitäkin. Ei ole yhtä yhtenäistä johtoideaa, koska en ole kokenut, että sellaisella metodiikalla olisi minulle paljoakaan annettavaa. Science Fiction sai minut kuitenkin ajattelemaan hieman laaja-alaisemmin. Tulin ajatelleeksi, että joskus on ehkä hyvä asettaa raamit, koska raamit saattavat auttaa saamaan enemmän irti yksityiskohdista ja teemoista. Tuleepa samalla myös kartoitetuksi ja jäsennellyksi, että mitä kaikkea Science Fiction voikaan olla. Mielestäni se voi olla aika paljon kaikenlaista.

En ole siis aiemmin ns. systematisoinut tätä populaarikulttuurin osaa, mutta viime aikoina olen ajatellut aika paljonkin sitä, että koska ja miten käsitykseni tieteisfiktiosta on alkanut muotoutua. Jäljet johtavat (itselleni) tarunhohtoiselle 90-luvulle. Tällöin nuorena poikana näin kesämökillämme erään viikonlopun aikana alkuperäisen Tähtien sota -trilogian ja se oli menoa se. Valomiekat, tähtilaivojen ja blastereiden laserit surahtelivat ja Luke Skywalker taisteli pimeän poluille harhautunutta isäänsä Darth Vaderia vastaan pariinkin kertaan. Ensimmäinen taistelu käytiin Bespin -nimisellä pilviplaneetalla ja tämä kohtaaminen päättyi Luken häviöön. Luke sai revanssinsa Jedin paluussa. Tässä elokuvassa Lukella oli itsensä rakentama vihreä valosapeli, ja tästä osaltaan juontaa blogini ulkoasu. Laserkirjaimia toisinaan tummassa nettiavaruudessa, katsokaas.

Populaarikulttuurin harrastamiseni on osaltaan ajanut minut kirjastoalalle. Kirjastotyöhön liittyy läheisesti aineiston asiasanoittaminen ja sisällön avaaminen. Ymmärsin jo varhaisessa vaiheessa, että blogitekstejä kootaan tunnisteiden, eräänlaisten asiasanojen alle. Tästä johtuen blogini tunnisteet tulevat pohjautumaan suurelta osin YSA:an, eli yleiseen asiasanastoon, jota kirjastoalalla käytetään. Tulee samalla oman kirjoitusharrastuksen lomassa harjoiteltua tätäkin työhöni kuuluvaa osa-aluetta ja mielestäni myös nykyisessä kiihtyvään tahtiin teknologisoituvassa maailmassa Science Fiction on kirjastotyöntekijälle muutenkin varsin luonteva aihepiiri kirjoittaa. Luettelointi ja 3D-tulostaminen se vasta scifiä onkin!

Olkoon tämä ensimmäinen merkintä nyt sitten vaikka tässä. Kirjoista, sarjakuvista, musiikista ja elokuvista on tieteisfiktiomurahtelut tehty!