Opintojakson itsearviointi

 Tämä Sosiaalisen median mahdollisuudet töissä ja vapaa-ajalla -opintojakso oli mainio johdatus sisältämiinsä aihepiireihin, ja koen, että työtä oli sopivasti 5 op:n arvoiseksi kokonaisuudeksi. Olen käyttänyt internetiä jo 1990-luvun loppupuolelta alkaen, ja digitaaliset – siis myös sosiaalinen media – palvelut ovat hyvinkin lähellä työnkuvaani kunnallisessa kirjastossa. Koin, että kirjastotaustani ja työllistymiseni jo ennen valmista AMK-tutkintoa tukivat mainiosti opintojakson sisältöjä. Sain ikään kuin kaiku- ja vertailupohjaa havainnoistani työelämässä.

Paljon oli tuttua työelämässä ja omassa henk.koht. elämässä opittua, mutta opintojakso sisälsi kuitenkin paljon sellaista, jota en ollut välttämättä ajatellut selkeän johdonmukaisesti ja analyyttisesti. Erityisesti sosiaalisten verkostojen osio auttoi minua tiedostamaan sellaisiakin omia toimintamallejani, joita olen ehkä jo jollain tasolla toteuttanut, mutta vaistonvaraisesti. Asioiden oppiminen itse tekemällä ja orientoivan kurssimateriaalin avulla kuitenkin parantaa valmiuksiani työelämässä, koska aina ei voi ns. vedellä intuitiolla, vaikka silläkin varmasti voi olla roolinsa.

Yllättävää oli esimerkiksi se, että tämän opintojakson puitteissa pääsin hyödyntämään blogiani, jonka olen perustanut jo vuonna 2014. En ole ollut kovinkaan säännöllinen bloggaaja, koska usein elämään on ilmaantunut jotain muuta, mutta tämä opintojakso havahdutti minut jälleen siihen, että miten kiinnostava ja innostava internetin blogiympäristö parhaimmillaan on. Blogeissa pääset kirjoittamaan itseäsi kiinnostavista asioista persoonallisella otteella, ja jakamaan kiinnostuksen kohteitasi muillekin, ja pidän tätä ehdottomasti yhtenä sosiaalisen median ja internetin valoisana puolena. Voikin siis olla, että opintojakso inspiroi minut aloittamaan bloggaamisen uudelleen!

Asenteissani sosiaalista mediaa kohtaan tämän opintojakson aikana en huomaa merkittäviä muutoksia. Haluan edelleenkin pitää oman yksityisyyteni langat käsissäni ja valitsemillani tavoilla. Opintojakso kuitenkin syvensi monia sellaisia asioita, joita en välttämättä ollut ajatellut loppuun asti, enkä välttämättä ole vieläkään.

Tämän opintojakson suhteen en oikein osaa määritellä tavoitteitani tarkasti, ja miten ne mahdollisesti toteutuivat. Minulla on kuitenkin tiedonjano ja halu ymmärtää maailmaa ja ihmisten käyttäytymistä erilaisissa yhteyksissä – siis myös sosiaalisessa mediassa – ja sen suhteen koen tavoitteeni täyttyneiksi, koska opintojakson oppimistehtäviä tekemällä sitä väkisinkin ajattelee ja prosessoi omia näkemyksiään ja suhdettaan sosiaaliseen mediaan. Tuo suhde on monenkirjava kuin elämä itse; se ei ole pelkästään kivaa jakamista ja suosittelua, vaan myös negatiivisemmat ilmiöt, kuten huhut, suoranaiset valheet, polarisaatio ja instant opinion nostivat opintojaksolla päätään. Pidänkin tärkeänä, että myös ne oli opintojakson kokonaisuuteen sisällytetty.

Sosiaalisen median hyödyntämissuunnitelman suhteen onnistumistani varmaankin täytyisi mitata niin, että sitä kokeiltaisiin käytännössä. Uskon kuitenkin keksineeni sosiaalisen median eri työkalujen yhdistämisessä yhteen tiettyyn konseptiin sellaisen näkökulman, jota ainakaan kovin laajasti ei ole kunnallisissa kirjastoissa hyödynnetty. Tämän vuoksi olikin hyvä, että opintojaksolla tällainenkin piti toteuttaa. Kuten todettua, olen kunnallisessa kirjastossa vakituisessa työssä, ja nyt minulla on idea hahmoteltuna, jota kehtaan kyllä lähteä esittelemään. Tämä olikin mahtavaa; en suorittanut pelkästään pakonomaisesti kurssitehtävää, vaan sain yhdistettyä siihen myös työelämän näkökulman.

Hyvä opintojakso. Tykkäsin. Ajankäyttö oli työni vuoksi välillä hieman haasteellista, mutta aina löytyivät ne jaksot, jolloin kykenin opintojaksoa suorittamaan. En koe siis ainakaan epäonnistuneeni, vaikka aina voisi parempaan tähdätäkin!

Viikinkiaikakauden vaikutus länsimaisessa kulttuurissa

 Viikingit, jotka temmelsivät ympäri Eurooppaa keskiajalla, ovat kiehtoneet minua vuosikausien ajan. Muistan jo yläasteen ja lukion oppitunneilta, että näihin Pohjolan hurjapäihin liittyvät asiakokonaisuudet virittivät koulutunneilla mielenkiintoni aivan erityislaatuisella tavalla. En aina ollut tunnollinen opiskelija, mutta kiinnostavat aihepiirit saivat kummallisesti houkuteltua motivaationi esiin.

Viikinkien vaikutus on mielestäni ollut valtava. Ilman todellista historiallista aikakautta nykyään tuskin olisi olemassa urheiluseura FC Viikinkejä, Viikinkiravintola Haraldia tai aikuisten nestemäistä nautintoainetta nimeltä Koskenkorva Valhalla. Toisaalta esimerkiksi tutun viikonpäivämme torstain nimi juontuu etymologisesti punakutrisen vasaralla myrskyjä lietsovan viikinkien ukkosenjumalan nimestä.

Kiinnostukseni viikinkiaikakauteen ei johtanut historian tai kulttuurihistorian opintoihin yliopistossa, mutta kiinnostus itsessään ei koskaan sammunut, ja on jatkunut tähän päivään. Nuoruudessa Harald Hirmuinen ja Marvel Comicsin Thor olivat sarjakuvahahmoja, joiden seikkailut kiinnostivat erityisesti. Myöhemmin olen oivaltanut, että suurelta osin viikinkikontekstinsa vuoksi. Noin 10 -vuotiaana lukemani Thor-tarinat tutustuttivat minut ensimmäistä kertaa viikinkimytologiaan, jo ennen kuin muistan aihetta käsitellyn koulussa. Sarjakuvilla voi siis olla viihteen lisäksi myös inspiroiva vaikutus jonkin historiallisesti ja kulttuurisesti merkittävän oppimiseen. Thor on muuten nimenomaan se ”punakutrinen vasaralla myrskyjä lietsova ukkosenjumala”. Torstai on toivon lisäksi myös ukkosenjumalista kertovia sarjakuvia täynnä!

Tekijänoikeudelliset asiat tässä kirjoituksessa olen huomioinut niin, että otin kaksi kuvaa omasta kirjahyllystäni löytyvästä materiaalista. Näillä kahdella kuvalla tarkoitukseni on lähestyä viikinkiaikakauden vaikuttavuutta – tai ainakin omaa käsitystäni ja mielikuvaani siitä – kahdella kerronnallisella näkökulmalla. Nuo näkökulmat ovat tekstikerronta ja kuvakerronta. Viikingit aihepiirinä ovat inspiroineet monia erilaisia mediasisältöjä kuten esimerkiksi elokuvia, sarjakuvia, kauno- ja tietokirjoja, YouTube-videoita, konsolipelejä, lasten piirrettyjä, TV-sarjoja… Näistä kaikista muodostuu se otsikkoni mukainen mahd. vaikutus länsimaisessa kulttuurissa. Tässä omassa blogikirjoituksessani esimerkkejä näistä ns. kulttuuriartefakteista ovat pari tietokirjaa, pari sarjakuvaa, yksi romaani sekä fiktiivisen Viikingit televisiosarjan ensimmäinen tuotantokausi DVD-formaatissa.

Kirjaviittaukset hoituvat käsittääkseni sillä, että käsittelyssä on kaksi tietokirjaa sekä yksi kaunokirjallinen teos.

 

 Yves Cohat’n napakan kompakti yleisesitys The Vikings: Lords of the Seas vuodelta 1992 kertoo viikinkien elämästä ja vaiheista taiteen, arkeologian, musiikin, historian, mytologian, populaarikulttuurin sekä tieteen ja luonnon näkökulmista. Runsas ja monipuolinen kuvitus piirtää lukijan mieleen kiinnostavan kokonaisuuden, johon tutustuttuaan on helppoa lähteä laajentamaan tietämystään aihepiiristä, mikäli se sattuu kiinnostamaan. Itselleni tämä kirja on ollut hieno löydös! Hieman samalla tavalla toimii myös Jonathan Clementsin A Brief History of the Vikings. Kirjan luvut esittelevät viikinkiaikaa hieman syvennetymmin kuin Cohat’n teos, ja näin ollen se toimiikin mainiona rinnakkaisteoksena.

Frans G. Bengtssonin kahdessa osassa (1941, 1945) julkaistua Orm Punainen –teosta pidetään jonkinlaisena viikingeistä kertovan kaunokirjallisuuden klassikkona, ja onpa se filmattukin 60-luvulla. Kirja sijoittuu myöhäiselle 900-luvulle, ja kertoo Orm –nimisen punakutrisen viikinkimiekkosen vaiheista. Kirjan sivuilta löytyy myös todellisia historian henkilöitä, kuten esimerkiksi aikanaan Tanskaa ja Norjaa hallinnut viikinkikuningas Harald Sinihammas. Omaa vaikuttavuuttaan kertoo myös se, että nykyinen tiedonsiirtotekniikka bluetooth on nimetty juurikin tämän sinihammasheebon mukaan.

 

 Historian suuret seikkailut on 70- ja 80-lukujen taitteessa Suomessa julkaistu sarjakuvasarja historian merkkihenkilöistä. Sarjan aloittavat ketkäpäs muutkaan kuin viikingit. Albumi sisältää kaksi tarinaa, jotka kuvaavat viikinkien elämää kyläyhteisöissä ja meriretkillä. Kuvitus on realistista, ja syntyy vaikutelma, että juuri näin asiat ovat ehkä saattaneet oikeastikin mennä, vaikka selkeästi fiktiosta kyse onkin.

Toinen viikinkiaiheisista sarjakuvista on belgialaisten Jean Van Hammen ja Yves Senten työstämä yli 30-osainen sarja Thorgal. Thorgalin julkaiseminen alkoi vuonna 1980. Suomeksi Thorgalia julkaistiin alun perin Mustanaamio-lehden kakkossarjana, ja sittemmin WSOY julkaisi vuosina 2018-2019 kolme albumia, joista kuvassa on edustettuna sarjan avausosa Lumoojattaren kosto. Thorgal on hieman mielikuvituksellisempi, ja sisältää mm. fantastisia ja yliluonnollisia elementtejä toisin kuin Historian suuret seikkailut –albumi. Viikinkikulttuurin konkreettisia piirteitä on kuitenkin löydettävissä sarjasta runsaasti, vaikka välillä hieman taiotaankin. Toisaalta magia ja mytologia olivat keskeisessä roolissa niiden oikeastikin eläneiden varhaisten merimiesten kulttuurissa.

Viimeiseksi kuvakerronnan esimerkikseni olen valinnut Viikingit TV-sarjan ensimmäisen tuotantokauden. Tarina kertoo oikeastikin eläneestä tarunhohtoisesta viikinkisoturi Ragnar Lothbrokista. Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että sana ”lothbrok” tarkoittaa alun perin ”karvahousua”. Sarjaa julkaistiin yhteensä kuusi tuotantokautta vuosina 2013-2020, ja suomalaisittain mielenkiintoisen – vaikka suomalaiset eivät valitettavasti viikingeistä periydykään – sarjasta tekee sen, että tämän kansainvälisen HBO-tuotannon myöhemmillä tuotantokausilla esiintyivät tunnetut suomalaiset näyttelijät Peter Franzen ja Jasper Pääkkönen.

Sosiaalisen median hyödyntämissuunnitelma (Kankaanpää 2021)

 1. YLEISTÄ TIETOA

Tämä suunnitelma käsittelee yläkouluikäisille suunnattua aineistopromootiota sosiaalisessa mediassa. Suunnitelman toteuttaa kirjastovirkailija ja ko. alan AMK-opiskelija Marko Kankaanpää (marko.kankaanpaa@edu.turkuamk.fi).

Suunnitelma kulkee nimellä ”Kirjaston somepromoa Porin nuorille”, ja kohderyhmäksi on valittu siis yläkouluikäiset, eli peruskoulun 7-, 8- ja 9-luokkalaiset. Varsinkin poikien tyttöjä heikommasta lukutaidosta on julkisuudessa ollut keskustelua, ja tällainen laajamittainen kaupunginkirjaston lukuinnostuskampanja somessa pyrkisi tavoittamaan jo lukevien tyttöjen lisäksi myös poikia.

Tavoitteena on saada synnytettyä mahdollisimman monelle ko. kohderyhmän edustajalle lukuinnostus, koska lukutaitoa voidaan pitää keskeisimpänä yksittäisenä keinona elämänmittaiseen oppimiseen ja yhteiskunnassa aktiivisena ja täysipainoisena kansalaisena toimimiseen. Ajatus menee yksiin myös kirjastolaitoksen sivistyksellisen yhteiskunnallisen tehtävän kanssa.

Kaunokirjallisuudessa on lukuisia eri tyylilajeja ja aihepiirejä. Nuorille vetovoimaisiksi aihepiireiksi, ns. genreiksi, voitaisiin tässä yhteydessä valita esimerkiksi fantasia-, kauhu ja science fiction -kirjallisuus. Tästä saataisiin esimerkiksi syksylle ajoittuva kolmen kuukauden genrevinkkauskokonaisuus, jolloin yhden kuukauden aikana somekanavissa keskityttäisiin kauhuun, toisen kuukauden aikana fantasiaan ja lopuksi science fictioniin. Genrejen järjestys olisi toki vapaa, mutta ideana siis, että yksi genre yhdessä kuukaudessa, ja sitten seuraavaan.

 

2. KOHDERYHMÄ

Kirjasto promotoi aineistojaan ja palvelujaan aktiivisesti jo nyt, mutta useasti esimerkiksi YouTube-palvelussa julkaistut aineistovinkkausvideot tuppaavat jäämään yksittäisiksi kokeiluiksi, joita tehdään jonkin aikaa, mutta ne eivät ehdi tavoittaa niin suurta yleisöä, kuin kenties olisi toivottavaa. Tässä lienee jonkinlainen ongelma jatkuvuuden suhteen; jos aineistopromootio sosiaalisessa mediassa jää yksittäistapauksiksi, niin ei varmastikaan voi odottaa kovinkaan suurta vaikuttavuutta. Ja vaikuttavuuteen, tässä tapauksessa konkreettiseen lukuinnon synnyttämiseen, tulisi kuitenkin tähdätä.

Kohderyhmä on sikäli haasteellinen, että yläkouluikäisiä nuoria kiinnostavat hyvin monenkirjavat asiat. Heitä yhdistävä tekijä on status yläkoulun opiskelijoina eri luokka-asteilla, mutta tämän sisällä taipumukset ja mielenkiinnonkohteet voivat vaihdella runsaastikin. Tämä on oleellinen asia pohdittaessa, että miten ja millä tyylillä aineistopromootiota someen lähdettäisiin viemään.

Ajatus on kuitenkin mielestäni kokeilemisen arvoinen, koska sosiaalisen median palveluista saattaa löytyä toinen nuoria ns. yhteen liittävä elementti. Siellä somessahan ne nuoret ovat, joten miksipä ei mennä heidän luokseen! Tätä periaatetta toteutti itseasiassa jo antiikin suuri filosofi Sokrates, joka kierteli ja kaarteli pitkin Ateenan toriaukioita, juuri niissä paikoissa, joissa ihmiset aikaansa kuluttivat.

Onnistuessaan somepromootiokampanja siis tavoittaa uusia nuoria kirjaston aineistojen ja palveluiden pariin, sekä innostaa aloittamaan lukuharrastuksen, jonka hyödyt näkyvät useilla eri elämänalueilla, pitkälle aikuisuuteen. Tämä varmasti on kirjaston intresseissä, ja kirjaston onkin hyvä pitää toimintansa painopistettä juuri nuorten palveluiden kehittämisessä, josta tämä konsepti voisi olla yksi esimerkki.

 

3. SOSIAALISEN MEDIAN PALVELUT JA TYÖKALUT JA NIIDEN KÄYTTÖ

Työkaluiksi tässä yhteydessä valitaan kirjaston Facebook-, Instagram- ja YouTube-tilit. Ajattelutapana olisi, että sen sijaan, että tuotettaisiin ko. palveluihin sisältöä vapaalla logiikalla ja epäsäännöllisesti, niin tämän genrevinkkauskampanjan aikana palvelut yhdistettäisiin palvelemaan samaa päämäärää. Facebook levittää tehokkaasti tietoa, Instagram mahdollistaa kuvalliset kokeilut, ja YouTube puolestaan audiovisuaalisen ulottuvuuden.

Parhaassa tapauksessa genrevinkkauksen ympärille syntyy näin monimediallinen kokonaisuus, joka onnistuessaan antaa kohderyhmälle täkyjä usealla eri tasolla. Facebookin rooli olisi ensisijaisesti tiedotuksellinen, Instagramissa julkaistaisiin säännöllisesti kansikuvia vinkattavista kirjoista kuvaavine hashtageineen ja YouTubeen tuotettaisiin videoita, joilla vinkkaajat kertoisivat kirjoista hieman syvällisemmin, ja myös lukunäytteet olisivat mahdollisia. Videot mahdollistaisivat myös puheäänenpainojen ja elekielen sekä soveltuvan rekvisiitan käytön.

Somen kautta avautuisi myös mahdollisuus kohderyhmän osallistamiseen, ja he voisivat myös itse tuottaa sisältöä, ns. vinkata toinen toisilleen. Koska kohderyhmä kuitenkin koostuu alaikäisistä, niin on huomioitava yksityisyydensuoja, ja kirjaston olisikin mahdollisuuksien mukaan saatava kuvilla ja videoilla esiintyvien nuorten vanhempien lupa. Täytyisi pitää myös huolta, että mitään liian yksilöiviä tietoja, kuten osoite- ja muut yhteystiedot, ei saisi missään kohtaa nousta esiin.

 

4. PÄIVITYS JA YLLÄPITO

Tämä kirjaston koordinoima sometoiminta olisi kohderyhmälle täysin ilmaista, eikä sisältäisi muitakaan sitoumuksia. Kaikki perustuisi vapaaehtoisuuteen, koska lukemisen hyödyt voivat olla persoonakohtaisia, eikä niitä välttämättä aina ole helppoa todentaa numeroilla, puhumattakaan, että olisi mahdollista ostaa lukemisesta koituvaa hyötyä.

Päivittäjinä toimisivat kirjaston työyhteisön jäsenet, sekä mahdollisesti kohderyhmän jäsenet, jos kiinnostuneita olisi riittävästi.

Mahdollisia haasteita ovat aika- ja henkilöstöresurssit sekä lähtökohtainen epävarmuus siitä, että tavoittaako palvelu niin paljon kohderyhmäläisiä, että sitä kannattaisi lähteä kokeilemaan. Myös tietoteknisen osaamisen puute saattaa tulla kysymykseen, varsinkin videoiden suhteen. Näiden haasteiden minimoimiseksi olisikin hyvä tehdä ennakkotiedusteluja nuorten keskuudessa, että olisiko tällaiselle toiminnalle kiinnostusta. Ennakkotiedustelut voisi suorittaa kirjaston toimesta, esimerkiksi yhteistyössä koulujen ja nuorisotoimen kanssa.

Jatkuvuuden takaamiseksi on myös saatava mukaan riittävä määrä sitoutuneita vinkkaajia, tämän konseptin tapauksessa siis kirjastolaisia. Kirjojen lukeminen, vinkkausten suunnitteleminen ja sovitteleminen somepalveluihin on aikaa vievää työtä, joka täytyisi sovittaa muuhun työnkuvaan. Siksi jatkuvuuden suhteen voi ilmetä haasteita, varsinkin, jos idea ei innosta potentiaalisia käyttäjiä.

Kirjaston läsnäolo somemaailmassa uudenlaisilla luovilla keinoilla ja säännöllisellä toiminnalla olisi kuitenkin tärkeää, koska yhteiskunta digitalisoituu jatkuvalla syötöllä, eikä lukutaidon merkitys ole ainakaan häviämässä; se muuttaa vaan muotoaan perinteisestä painetusta tekstistä kohti monimediallisia sisältöjä, ja syntyy uusia formaatteja sekä sosiaalisen median kohtaamisen paikkoja. Siksi tällainen sosiaalisen median eri palveluja yhteen nivova konsepti voisi ainakin lähtökohtaisesti olla kokeilemisen arvoinen.

 

5. YHTEENVETO

Tässä viimeisessä osassa teen esittelemäni somesuunnitelman yhteenvedon sosiaalisen verkoston käsitteen avustuksella.

Suunnitelman aikana olen maininnut erilaisia yhteistyötahoja, ns. sidosryhmiä, joiden kanssa kirjaston genrevinkkaus sosiaalisessa mediassa tapahtuisi. Ensisijainen sidosryhmä vinkkausta tekevälle kirjastolaiselle on tietysti oma työyhteisö, esimies sekä muut työntekijät, joiden kanssa toimitaan. Esimies liittyy kuvioon sikäli, että häneltä pitää saada hyväksyntä toimintamallille, jota sitten ryhdytään toteuttamaan kollegoiden kanssa tehtäviä jakaen. Ihannetilanne olisi, että työ jakautuisivat niin, että jokainen pääsee toteuttamaan niissä omia henkilökohtaisia vahvuusalueitaan sekä kiinnostuksen kohteitaan.

Mainitsin myös muita potentiaalisia sidosryhmiä, kuten koulut ja nuorisotoimi, joiden kautta kohderyhmää tavoiteltaisiin. Tässä kohtaa sidosryhmäajattelu jo laajenee välittömän työyhteisön ulkopuolelle, joten toimivat suhteet verkostoitumiseen liittyvät solmukohtien ja siltojen rooli astuu mukaan kuvaan.

Viimeisenä sidosryhmänä ovat tietysti nuoret, joille toiminta on kohdistettu, sekä yksityisyydensuojakysymyksissä heidän vanhempansa, jos ilmenee näkökohtia, joihin tarvitaan esim. huoltajan suostumus.

Kaikkien näiden sidosryhmien suhteen verkostoituminen ja sen myötä potentiaalisesti syntyvät toimivat suhteet ovat avainasemassa, jotta toiminta voidaan siirtää onnistuneesti sosiaaliseen mediaan. Kirjastotyöntekijän on siis hyvä olla aktiivinen toimija myös välittömän työyhteisönsä ulkopuolella, ja pyrkiä tutustumaan mahdollisimman laajalla kirjolla erilaisiin ja erilaisissa työtehtävissä toimiviin ihmisiin. Kirjastotyö on monelta osin asiakaspalvelun ja aineistotyön lisäksi myös suhdetoimintaa.

YouTube-palveluun ladattavissa videoissa on etenkin ääniraidan suhteen huomioitava tekijänoikeudet, ja turvallisimmilla vesillä varmasti ollaan, jos käytetään joko itse tuotettua tai tekijänoikeusvapaata Creative Commons -lähdemateriaalia audiona. Tekijänoikeusjärjestöihin, kuten musiikin tapauksessa Teosto, yhteyden ottaminen saattaisi muodostua palvelun käytön kannalta tarpeettomankin monimutkaiseksi prosessiksi. Sama koskee tietysti myös Facebookissa ja Instagramissa tuotettavaa kuvasisältöä.

Oppimistehtävä 1 (OAMK CampusOnline, kesä 2021)

 1a.)

Olen taipuvainen ajattelemaan, että eräässä mielessä olen käyttänyt nykyistä sosiaalista mediaa muistuttavia palveluja jo yläasteaikoinani 2000-luvun alussa. Tällöin internet oli jo vakiinnuttanut asemaansa nuorten keskuudessa, ja livenä tapahtuvan kanssakäymisen lisäksi olimme kaveripiirin kanssa tekemisissä myös verkossa.

Itse käyttämiäni yhteydenpito- ja yhteisöpalveluja olivat esimerkiksi mIrc, ICQ, sekä erinäiset chat-palvelut, joista eniten muistan käyttäneeni radiokanava KissFM:n ja vuosina 1995 - 2001 mtv3-kanavalla esitetyn Jyrki-ohjelman chatteja. Nämä olivat ensimmäisiä palveluja, joiden välityksellä olin tekemisissä internetin välityksellä myös muiden kuin oikeassa elämässä (internet-slangilla ilmaistuna IRL, ”in real life”) tuntemieni ja päivittäin tapaamieni ystävien, tuttavien ja perheenjäsenten kanssa. Internet Relay Chat ja ICQ-palveluissa olin enimmäkseen tekemisissä tuttujen kanssa, KissFM:n ja Jyrkin chateissa puolestaan tuntemattomien nettipersoonienkin.

Muutamaa vuotta myöhemmin tutustuin musiikkiharrastukseni myötä MySpace-palveluun, jossa tutuillani oli niin ikään käyttäjäprofiileja. Itse en syystä tai toisesta koskaan rekisteröitynyt MySpaceen, mutta seurasin suosikkiartistieni – sekä vähän niiden tuttavienkin – sivuja aktiivisesti. Minulla on tuntuma, että Facebookin tulon myötä MySpace hieman näivettyi, vaikka palvelu on ainakin nimellisesti olemassa vieläkin. Nykyään MySpacen roolin musiikkiharrastukseni suhteen täyttää bandcamp-palvelu, jossa olen tuottanut omaa sisältöäni. Halutessaan siihen voi tutustua täällä:

https://markotapani.bandcamp.com/

 Bandcampin lisäksi yksi eniten käyttämäni sosiaalisen median palvelu, josta voisin kirjoittaa muutaman sanan enemmänkin, on nimeltään Goodreads. Tämän palvelun ideana on, että käyttäjät listaavat lukemiaan kirjoja ns. virtuaalisiin kirjahyllyihin, ja heillä on mahdollisuus arvostella lukemiaan kirjoja asteikolla 1-5. Pisteytysjärjestelmänä toimii klassinen tähtimalli. Rekisteröidyin palveluun Facebook-tunnuksillani vuonna 2013, jolloin suoritin ensimmäisiä kirjastoalan opintojani ammatillisella tasolla. Profiilini löytyy tämän linkin takaa:

https://www.goodreads.com/user/show/22073006-marko-kankaanp

Näiden palvelujen lisäksi minulla on myös Facebook-tunnuksilla luotu Instagram-tili, mutta en ole vielä aivan keksinyt, että miten alkaisin sitä käyttää. Todennäköisesti tämä selviää jossain vaiheessa.

Goodreads valikoitui kirjoitukseni aiheeksi siksikin, että se on varsin näppärä some-palvelu kirjastotyöntekijälle. Työskentelen siis kirjastotyöntekijänä, ja tällä valinnallani koetan oppimistehtävän suorittamisen lisäksi hahmotella, että miten Goodreads voisi soveltua käytettäväksi myös työtehtävissäni Porin kaupunginkirjastossa. Goodreads liittyy kirjastomaailmaan sikälikin, että ymmärtääkseni suuren suosion pääkaupunkiseudulla saanut Helmet-lukuhaaste on saanut lähtölaukauksensa nimenomaan Goodreadsin inspiroimana. Tämä käsitykseni voi toki olla väärä, joten faktana en sitä tässä yhteydessä halua esittää.

Kirjastotyöntekijän tehtäviin lukeutuu aineistopromootio, ns. kirjavinkkaaminen. Viimeksi olen hyödyntänyt Goodreads-palvelua niin, että järjestin viiden tähden arvoisiksi pisteyttämäni kirjat näkymään listauksessa ensimmäisenä, ja poimin sieltä omat esimerkkini kirjaston yhteiseen vinkkauslistaan, joka sitten toimitettiin eteenpäin sähköpostitse kunnan työntekijälle. Tämä kirjaston vinkkilista ilmestyy syksyllä 2021 osana kunnan kerran vuodessa julkaisemaa promootiolehteä, jossa esitellään kuntapalveluja.

Tänä päivänä sosiaalisen median palveluja on valtavasti.  Itselleni tuntemattomia, vain nimen tasolla tuttuja ovat esimerkiksi TikTok, Snapchat, LinkedIn, Reddit, Tumblr, Flickr, Pinterest ja Jodel. Näihin palveluihin törmää jo aivan yksinkertaisilla google-kuvahauilla, mutta syystä tai toisesta en ole tullut rekisteröityneeksi niihin.

Varsinkin LinkedIn olisi mainio tapa verkostoitua, koska palvelussa on mahdollista listata selkeässä muodossa oma koulutus- ja työtausta sekä CV. Ihan omassa tuttavapiirissäniKIN olen kuullut tapauksista, että palvelun kautta on otettu yhteyttä, ja tämä yhteydenotto on johtanut työhaastatteluun ja lopulta työsuhteeseen. En näe yhtäkään syytä, että miksi LinkedIn ei voisi hyödyttää myös kirjastotyöntekijää. Useilla kirjastotyöntekijöillä jo LinkedIn-profiili onkin, vaikka kirjastojen rekryt ainakin vielä toistaiseksi tapahtuvat enimmäkseen kuntien omilla sivuilla tai keskitetysti kuntarekry-palvelussa.

Kuvapalvelut, kuten Flickr, Tumblr ja Pinterest puolestaan parantaisivat kirjaston näkynyyttä verkossa entisestään, jos ne otettaisiin kasvavissa määrin käyttöön. Palvelut mahdollistaisivat näkyvyyden lisäksi tehostetun aineistopromootion, eli juuri sen kirjavinkkaamisen ja lukemaan innostamisen, joka on yksi kirjastosektorin tärkeimpiä tehtäviä.

 

1b.)

Tähän tehtävän osioon valitsin Porin kaupunginkirjaston organisaation, jossa työskentelen, sekä kirjakustantamo Liken. Kunnalliselle kirjastolle sekä kirjakustantamolle on luontevaa tuoda esiin toimintaansa sosiaalisen median kautta. Ammatillisessa mielessä kirjasto on minulle looginen tarkastelun kohde myös somen näkökulmasta, ja kirjakustantamot puolestaan ovat niitä keskeisimpiä yhteistyötahoja, joiden kautta aineistoa kirjastoihin hankitaan. Like kustannuksen suhteen minulla on oma henk.koht. mieltymys; olen aina tykännyt Liken kustannusprofiilista. Tarkastelen ensin Porin kaupunginkirjaston käyttämiä somepalveluja, ja tämän jälkeen Like kustannuksen.

 

PORIN KAUPUNGINKIRJASTO

Porin kaupunginkirjasto on aktiivisimmin läsnä sosiaalisen median palveluissa Facebook ja Instagram. Lisäksi ko. organisaatiolla on YouTube-tili, mutta YouTube-tilin käyttäminen on aloitettu vasta tammikuussa 2021, ja tililtä toistaiseksi löytyvät kuusi videota liittyvät teemalliseen Harry Potter -tapahtumaan. Tulevaisuudessa YouTube-tili voisi siis olla kehittämiskohde.

Sisäpiiritietojeni mukaan Porin kaupunginkirjaston toiminta sosiaalisessa mediassa toimii niin, että kaupunginkirjastossa, eri toimipisteissä työskentelevät, kirjastolaiset toimivat someryhmissä, jotka vastaavat sosiaalisen median päivittämisestä vuorokuukausin. Toiminta on keskitetty Facebookiin ja Instagramiin. Ajatuksena tässä lienee, että näiden somepalveluiden kautta olisi tavoitettavissa runsain mahdollinen lukumäärä eri asiakasryhmiä, koska Facebook ja Instagram ovat vakiintuneita ja laajimmalle levinneitä sosiaalisen median palveluita. Oma kysymykseni kuuluukin, että riittääkö se? Olisiko Porin kaupunginkirjastolla tavoitettavissa vielä lisää asiakasryhmiä, jos sosiaalisen median kenttää laajennettaisiin. Tämä on luonnollisesti resurssikysymys, eikä minulla yksittäisenä työntekijänä ole tarjota yksiselitteistä vastausta, vaan kyseessä on asia, jota pitäisi lähteä selvittämään kokeilemalla.

Facebookissa ja Instagramissa Porin kaupunginkirjasto on kuitenkin aktiivinen, ja postaukset kiinnittävät asiakkaiden huomiota. Tämä lienee pääasia.

Facebookissa tiedotetaan kirjaston tapahtumista ja palveluista. Instagram puolestaan toimii hieman viihteellisemmän, idearikkaamman ja luovemman sisällön tuottamisen kanavana. Kanava saattaa sisältää esimerkiksi Peppi Pitkätossuksi tai Pelle Hermanniksi pukeutuneita kirjastotyöntekijöitä, jotka poseeraavat ko. hahmojen luoneiden kirjailijoiden teosten kanssa. Tämä kaikki tähtää lukemaan innostamiseen luovan hulluuden keinoin. Hauska juttu ja itsensä likoon laittaminen saattaa useasti johtaa tilanteeseen, jossa ihmiset kiinnittävät huomiota, ja lähtevät juttuun ns. mukaan.

Porin kaupunginkirjaston someläsnäolossa on siis kyse tasapainoilusta tiedottamisen ja viihteellisyyden välillä. Asioista tiedotetaan, unohtamatta kuitenkaan luovaa hulluutta. Kaikki tämä tähtää siihen, että ihmiset innostuisivat ja sitoutuisivat käyttämään kirjaston monipuolisia kokoelma- ja palvelusisältöjä.

 

LIKE KUSTANNUS

Otava-konsernin nykyään omistaman Like Kustannuksen tehtävä on kustantaa kirjoja, ja merkittävä osa näistä kirjoista päätyy myös kaupunginkirjastojen kokoelmiin. Kirjakustantamot ovat siis merkittäviä yhteistyökumppaneita kunnallisille kirjastoille. Kustantamoja on monia, mutta Like on julkaisuprofiilinsa johdosta yksi henkilökohtaisia suosikkejani.

Verratessa vapaamuotoisesti Porin kaupunginkirjaston some-toimintaan voi todeta, että Like Kustannus on levittänyt somelonkeroitaan ehkä jopa hieman laajemmalle. Instagramin ja Facebookin lisäksi Likeltä löytyvät Twitter- ja YouTube-tilit. YouTube on Like Kustannuksellakin jäänyt hieman vähemmälle aktiivisuudelle; muita someja päivitetään sen sijaan säännöllisesti. Facebookista voi todeta, että Like Kustannuksen sivulla, nimellä Like Army, on lähestulkoon 13 000 tykkääjää. Like on siis onnistunut tavoittamaan kohtuullisen hyvän näkyvyyden jo yksinomaan Facebookissa.

Face-sivuilla on linkitettynä kirjamainosten lisäksi myös Like Kustannuksen kirjailijoiden muussa mediassa ilmestyneitä haastatteluja ja henkilökuvia. Postaukset keräävät tasaisesti tykkäyksiä, joka Facebookissa on yksi mittari määritellä näkyvyyttä. Kesällä 2021 esimerkiksi tilanne on se, että tunnetulta elokuvaohjaajalta Quentin Tarantinolta on ilmestymässä Liken kautta suomennos, ja tätä suomennosta sivuava hs.fi:n -haastattelu, jonka Like Kustannus on linkittänyt sivuilleen, on kerännyt lähestulkoon 300 tykkäystä. Tehokasta näkyvyyttä, tehokasta markkinointia, josta kaupunginkirjastot saavat useasti vaan haaveilla.

Like Kustannuksen Instagram-tili keskittyy uutuuskirjojen markkinoimiseen kansikuvien välityksellä. Nämäkin somepostaukset keräävät keskimäärin noin 100 tykkäystä per julkaisu, joten myös Instagram-näkyvyys on Likellä onnistunutta.

Twitter-tiliä Like puolestaan päivittää harvakseltaan, keskimäärin noin kerran kuukaudessa, mutta tunnettuna sosiaalisen median palveluna tällaisenkin tilin olemassaolo on perusteltua. Mitä laajempi sosiaalisen median arsenaali, sitä paremmat ovat mahdollisuudet, että tietoisuus uutuusjulkaisuista leviää, ja tämä on tehokasta markkinointia. Onkin mielenkiintoinen kysymys sinänsä, että miksi kaupallisten toimijoiden somemarkkinoinnin strategiat vaikuttavat tavoittavan ihmiset keskimäärin paremmin kuin vaikkapa kunnallisen kirjaston vastaavat, siltikin, vaikka kirjastoilla olisi etunaan ns. ilmaiset kulutushyödykkeet.

Kaupunginkirjastosta Like Kustannuksen erottaa se, että kyseessä on kaupallinen toiminta. Eli: Kirjastosta lainataan kirjoja ilman rahallista vastinetta, mutta kirjakustantamoiden tähtäimenä on kirjojen myyminen ja tätä kautta taloudellisen tuloksen takominen. Kaikessa on varmasti kyse kulttuurin hyväksi toimimisesta, mutta on mielenkiintoista myös some-aktiivisuuden näkökulmasta tehdä tämä ero kaupallisen ja ei-kaupallisen toiminnan välillä.

 

1c.)

 Useimmat yleisimmistä sosiaalisen median palveluista ovat minulle nimenä ja toimintaperiaatteiltaan tuttuja, mutta periaatteessa olen kohtalaisen laiska sisällöntuottaja, ja toimintani keskittyy enimmäkseen Facebookiin ja Goodreadsiin. Epäilen syyksi, että monet harrastuksistani eivät suoranaisesti liity toimimiseen internetissä. Kuten aiemmin totesin, niin Instagramia olen suunnitellut alkavani käyttää, mutta toistaiseksi olen vasta seuraillut muiden aktiviteettejä.

Joku määritteli joskus, että ”Marko pyrkii tekemään sosiaalisestakin mediasta henkilökohtaista mediaa”, ja tässä tuttavani lausahduksessa saattaa olla perää. Esimerkiksi Facebookissa en käytä kaikista tiukimpia yksityisyysasetuksia, koska koko toimintafilosofiani siellä on, että jaan ja kirjoitan ainoastaan sellaisia asioita, joita voisin jakaa toisenlaisissakin julkisissa yhteyksissä.

Myös kaverilistani koostuu voittopuolisesti ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä ns. oikeassakin elämässä. Oikean elämän määritelmä on kuitenkin viimeisen noin 15 vuoden aikana mielestäni muuttunut monisäikeisemmäksi tietoverkkojen vallatessa alaa. Yhtä lailla internetissä ja sosiaalisessa mediassa kirjoitetut ja jaetut asiat ovat oikean elämän ilmentymiä, koska pohjimmiltaan kyse on ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Itse pyrin kuitenkin säilyttämään tasapainon IRL:n ja onlinen välillä. Välillä tunnen, että on syytä mennä pidemmäksikin aikaa offline.

Facebookissa jaan lähinnä päivittäisiä sattumuksia, sekä ehkä työurani kannalta loogisesti erinäisiä kulttuurisisältöjä, musiikkivideoita, katselemiani elokuvia ja lukemiani kirjoja ja sarjakuvia. Toisaalta edellä linkitin Bandcamp-profiilini, ja aina kun sinne tulee tehtyä jotakin, niin totta kai jaan sen Facebookissakin. Musiikkivideoiden linkitykset tapahtuvat pääsääntöisesti YouTubesta, ja elokuvien IMDB:stä, joka ymmärtääkseni on eräänlainen sosiaalinen media sekin.

Vuonna 2014 ammattiopintojeni aikaan kokeilin myös tubetusta viiden YouTube-videon verran. Loin gmail-tilin hassunhauskalla nimimerkillä ”Börje Pertikäinen”. Myöhemmin gmail-tilini kanssa tuli jostain syystä tunnistautumisongelmia, ja siirryin takaisin käyttämään Outlook-tunnuksiani, kun huomasin, että niillä pääsee kirjautumaan riittävissä määrin Googlen palveluihin. Syynä tähän oli se, että koska ihmisillä oli jo henk.koht. sähköpostiosoitteeni tiedossa, niin en kokenut vaivan arvoiseksi alkaa ilmoitella uutta osoitettani. Nyttemmin olen jo unohtanut ”Börje Pertikäisen” salasanat ynnä muut, koska pärjäilen Outlook-tunnuksillani, joilla päivitän esimerkiksi tätä blogia. Halutessaan lyhyeen tubetushistoriaani voi tutustua täällä, koska videot ovat näemmä tallessa:

https://www.youtube.com/channel/UCX__fNMVoNE_YkO25wNVN4Q/featured

 Yleisesti ottaen näyttää siltä, että Google-tililläni (jota siis käytän muinaisella hotmail-tunnuksella, nykyään osa Outlookia, sekavaa…) on kaikki kunnossa. Pääsen näkemään läppärilläni myös kaikki älykännykälläni tallentamat yhteystiedot, koska näytän Android-puhelintani niin ikään hotmail-osoitteella. Näen myös kännykkään Google Playn kautta asentamani sovellukset. Henkilökohtaisia tietoja olen pyrkinyt jakamaan minimaalisesti, lähinnä oikeastaan vain puhelinnumeroni, syntymäaikani ja nimeni. Pidän positiivisena asiana, että Google-palveluiden käyttäminen on mahdollista näin minimaalisilla profilointitiedoilla, koska haluan noudattaa internetissä varovaisuutta, ja käyttää palveluja sellaisen tunteen varassa, että yksityisyyteni on turvassa.