Viikinkiaikakauden vaikutus länsimaisessa kulttuurissa

 Viikingit, jotka temmelsivät ympäri Eurooppaa keskiajalla, ovat kiehtoneet minua vuosikausien ajan. Muistan jo yläasteen ja lukion oppitunneilta, että näihin Pohjolan hurjapäihin liittyvät asiakokonaisuudet virittivät koulutunneilla mielenkiintoni aivan erityislaatuisella tavalla. En aina ollut tunnollinen opiskelija, mutta kiinnostavat aihepiirit saivat kummallisesti houkuteltua motivaationi esiin.

Viikinkien vaikutus on mielestäni ollut valtava. Ilman todellista historiallista aikakautta nykyään tuskin olisi olemassa urheiluseura FC Viikinkejä, Viikinkiravintola Haraldia tai aikuisten nestemäistä nautintoainetta nimeltä Koskenkorva Valhalla. Toisaalta esimerkiksi tutun viikonpäivämme torstain nimi juontuu etymologisesti punakutrisen vasaralla myrskyjä lietsovan viikinkien ukkosenjumalan nimestä.

Kiinnostukseni viikinkiaikakauteen ei johtanut historian tai kulttuurihistorian opintoihin yliopistossa, mutta kiinnostus itsessään ei koskaan sammunut, ja on jatkunut tähän päivään. Nuoruudessa Harald Hirmuinen ja Marvel Comicsin Thor olivat sarjakuvahahmoja, joiden seikkailut kiinnostivat erityisesti. Myöhemmin olen oivaltanut, että suurelta osin viikinkikontekstinsa vuoksi. Noin 10 -vuotiaana lukemani Thor-tarinat tutustuttivat minut ensimmäistä kertaa viikinkimytologiaan, jo ennen kuin muistan aihetta käsitellyn koulussa. Sarjakuvilla voi siis olla viihteen lisäksi myös inspiroiva vaikutus jonkin historiallisesti ja kulttuurisesti merkittävän oppimiseen. Thor on muuten nimenomaan se ”punakutrinen vasaralla myrskyjä lietsova ukkosenjumala”. Torstai on toivon lisäksi myös ukkosenjumalista kertovia sarjakuvia täynnä!

Tekijänoikeudelliset asiat tässä kirjoituksessa olen huomioinut niin, että otin kaksi kuvaa omasta kirjahyllystäni löytyvästä materiaalista. Näillä kahdella kuvalla tarkoitukseni on lähestyä viikinkiaikakauden vaikuttavuutta – tai ainakin omaa käsitystäni ja mielikuvaani siitä – kahdella kerronnallisella näkökulmalla. Nuo näkökulmat ovat tekstikerronta ja kuvakerronta. Viikingit aihepiirinä ovat inspiroineet monia erilaisia mediasisältöjä kuten esimerkiksi elokuvia, sarjakuvia, kauno- ja tietokirjoja, YouTube-videoita, konsolipelejä, lasten piirrettyjä, TV-sarjoja… Näistä kaikista muodostuu se otsikkoni mukainen mahd. vaikutus länsimaisessa kulttuurissa. Tässä omassa blogikirjoituksessani esimerkkejä näistä ns. kulttuuriartefakteista ovat pari tietokirjaa, pari sarjakuvaa, yksi romaani sekä fiktiivisen Viikingit televisiosarjan ensimmäinen tuotantokausi DVD-formaatissa.

Kirjaviittaukset hoituvat käsittääkseni sillä, että käsittelyssä on kaksi tietokirjaa sekä yksi kaunokirjallinen teos.

 

 Yves Cohat’n napakan kompakti yleisesitys The Vikings: Lords of the Seas vuodelta 1992 kertoo viikinkien elämästä ja vaiheista taiteen, arkeologian, musiikin, historian, mytologian, populaarikulttuurin sekä tieteen ja luonnon näkökulmista. Runsas ja monipuolinen kuvitus piirtää lukijan mieleen kiinnostavan kokonaisuuden, johon tutustuttuaan on helppoa lähteä laajentamaan tietämystään aihepiiristä, mikäli se sattuu kiinnostamaan. Itselleni tämä kirja on ollut hieno löydös! Hieman samalla tavalla toimii myös Jonathan Clementsin A Brief History of the Vikings. Kirjan luvut esittelevät viikinkiaikaa hieman syvennetymmin kuin Cohat’n teos, ja näin ollen se toimiikin mainiona rinnakkaisteoksena.

Frans G. Bengtssonin kahdessa osassa (1941, 1945) julkaistua Orm Punainen –teosta pidetään jonkinlaisena viikingeistä kertovan kaunokirjallisuuden klassikkona, ja onpa se filmattukin 60-luvulla. Kirja sijoittuu myöhäiselle 900-luvulle, ja kertoo Orm –nimisen punakutrisen viikinkimiekkosen vaiheista. Kirjan sivuilta löytyy myös todellisia historian henkilöitä, kuten esimerkiksi aikanaan Tanskaa ja Norjaa hallinnut viikinkikuningas Harald Sinihammas. Omaa vaikuttavuuttaan kertoo myös se, että nykyinen tiedonsiirtotekniikka bluetooth on nimetty juurikin tämän sinihammasheebon mukaan.

 

 Historian suuret seikkailut on 70- ja 80-lukujen taitteessa Suomessa julkaistu sarjakuvasarja historian merkkihenkilöistä. Sarjan aloittavat ketkäpäs muutkaan kuin viikingit. Albumi sisältää kaksi tarinaa, jotka kuvaavat viikinkien elämää kyläyhteisöissä ja meriretkillä. Kuvitus on realistista, ja syntyy vaikutelma, että juuri näin asiat ovat ehkä saattaneet oikeastikin mennä, vaikka selkeästi fiktiosta kyse onkin.

Toinen viikinkiaiheisista sarjakuvista on belgialaisten Jean Van Hammen ja Yves Senten työstämä yli 30-osainen sarja Thorgal. Thorgalin julkaiseminen alkoi vuonna 1980. Suomeksi Thorgalia julkaistiin alun perin Mustanaamio-lehden kakkossarjana, ja sittemmin WSOY julkaisi vuosina 2018-2019 kolme albumia, joista kuvassa on edustettuna sarjan avausosa Lumoojattaren kosto. Thorgal on hieman mielikuvituksellisempi, ja sisältää mm. fantastisia ja yliluonnollisia elementtejä toisin kuin Historian suuret seikkailut –albumi. Viikinkikulttuurin konkreettisia piirteitä on kuitenkin löydettävissä sarjasta runsaasti, vaikka välillä hieman taiotaankin. Toisaalta magia ja mytologia olivat keskeisessä roolissa niiden oikeastikin eläneiden varhaisten merimiesten kulttuurissa.

Viimeiseksi kuvakerronnan esimerkikseni olen valinnut Viikingit TV-sarjan ensimmäisen tuotantokauden. Tarina kertoo oikeastikin eläneestä tarunhohtoisesta viikinkisoturi Ragnar Lothbrokista. Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että sana ”lothbrok” tarkoittaa alun perin ”karvahousua”. Sarjaa julkaistiin yhteensä kuusi tuotantokautta vuosina 2013-2020, ja suomalaisittain mielenkiintoisen – vaikka suomalaiset eivät valitettavasti viikingeistä periydykään – sarjasta tekee sen, että tämän kansainvälisen HBO-tuotannon myöhemmillä tuotantokausilla esiintyivät tunnetut suomalaiset näyttelijät Peter Franzen ja Jasper Pääkkönen.