Sosiaalisen median hyödyntämissuunnitelma (Kankaanpää 2021)

 1. YLEISTÄ TIETOA

Tämä suunnitelma käsittelee yläkouluikäisille suunnattua aineistopromootiota sosiaalisessa mediassa. Suunnitelman toteuttaa kirjastovirkailija ja ko. alan AMK-opiskelija Marko Kankaanpää (marko.kankaanpaa@edu.turkuamk.fi).

Suunnitelma kulkee nimellä ”Kirjaston somepromoa Porin nuorille”, ja kohderyhmäksi on valittu siis yläkouluikäiset, eli peruskoulun 7-, 8- ja 9-luokkalaiset. Varsinkin poikien tyttöjä heikommasta lukutaidosta on julkisuudessa ollut keskustelua, ja tällainen laajamittainen kaupunginkirjaston lukuinnostuskampanja somessa pyrkisi tavoittamaan jo lukevien tyttöjen lisäksi myös poikia.

Tavoitteena on saada synnytettyä mahdollisimman monelle ko. kohderyhmän edustajalle lukuinnostus, koska lukutaitoa voidaan pitää keskeisimpänä yksittäisenä keinona elämänmittaiseen oppimiseen ja yhteiskunnassa aktiivisena ja täysipainoisena kansalaisena toimimiseen. Ajatus menee yksiin myös kirjastolaitoksen sivistyksellisen yhteiskunnallisen tehtävän kanssa.

Kaunokirjallisuudessa on lukuisia eri tyylilajeja ja aihepiirejä. Nuorille vetovoimaisiksi aihepiireiksi, ns. genreiksi, voitaisiin tässä yhteydessä valita esimerkiksi fantasia-, kauhu ja science fiction -kirjallisuus. Tästä saataisiin esimerkiksi syksylle ajoittuva kolmen kuukauden genrevinkkauskokonaisuus, jolloin yhden kuukauden aikana somekanavissa keskityttäisiin kauhuun, toisen kuukauden aikana fantasiaan ja lopuksi science fictioniin. Genrejen järjestys olisi toki vapaa, mutta ideana siis, että yksi genre yhdessä kuukaudessa, ja sitten seuraavaan.

 

2. KOHDERYHMÄ

Kirjasto promotoi aineistojaan ja palvelujaan aktiivisesti jo nyt, mutta useasti esimerkiksi YouTube-palvelussa julkaistut aineistovinkkausvideot tuppaavat jäämään yksittäisiksi kokeiluiksi, joita tehdään jonkin aikaa, mutta ne eivät ehdi tavoittaa niin suurta yleisöä, kuin kenties olisi toivottavaa. Tässä lienee jonkinlainen ongelma jatkuvuuden suhteen; jos aineistopromootio sosiaalisessa mediassa jää yksittäistapauksiksi, niin ei varmastikaan voi odottaa kovinkaan suurta vaikuttavuutta. Ja vaikuttavuuteen, tässä tapauksessa konkreettiseen lukuinnon synnyttämiseen, tulisi kuitenkin tähdätä.

Kohderyhmä on sikäli haasteellinen, että yläkouluikäisiä nuoria kiinnostavat hyvin monenkirjavat asiat. Heitä yhdistävä tekijä on status yläkoulun opiskelijoina eri luokka-asteilla, mutta tämän sisällä taipumukset ja mielenkiinnonkohteet voivat vaihdella runsaastikin. Tämä on oleellinen asia pohdittaessa, että miten ja millä tyylillä aineistopromootiota someen lähdettäisiin viemään.

Ajatus on kuitenkin mielestäni kokeilemisen arvoinen, koska sosiaalisen median palveluista saattaa löytyä toinen nuoria ns. yhteen liittävä elementti. Siellä somessahan ne nuoret ovat, joten miksipä ei mennä heidän luokseen! Tätä periaatetta toteutti itseasiassa jo antiikin suuri filosofi Sokrates, joka kierteli ja kaarteli pitkin Ateenan toriaukioita, juuri niissä paikoissa, joissa ihmiset aikaansa kuluttivat.

Onnistuessaan somepromootiokampanja siis tavoittaa uusia nuoria kirjaston aineistojen ja palveluiden pariin, sekä innostaa aloittamaan lukuharrastuksen, jonka hyödyt näkyvät useilla eri elämänalueilla, pitkälle aikuisuuteen. Tämä varmasti on kirjaston intresseissä, ja kirjaston onkin hyvä pitää toimintansa painopistettä juuri nuorten palveluiden kehittämisessä, josta tämä konsepti voisi olla yksi esimerkki.

 

3. SOSIAALISEN MEDIAN PALVELUT JA TYÖKALUT JA NIIDEN KÄYTTÖ

Työkaluiksi tässä yhteydessä valitaan kirjaston Facebook-, Instagram- ja YouTube-tilit. Ajattelutapana olisi, että sen sijaan, että tuotettaisiin ko. palveluihin sisältöä vapaalla logiikalla ja epäsäännöllisesti, niin tämän genrevinkkauskampanjan aikana palvelut yhdistettäisiin palvelemaan samaa päämäärää. Facebook levittää tehokkaasti tietoa, Instagram mahdollistaa kuvalliset kokeilut, ja YouTube puolestaan audiovisuaalisen ulottuvuuden.

Parhaassa tapauksessa genrevinkkauksen ympärille syntyy näin monimediallinen kokonaisuus, joka onnistuessaan antaa kohderyhmälle täkyjä usealla eri tasolla. Facebookin rooli olisi ensisijaisesti tiedotuksellinen, Instagramissa julkaistaisiin säännöllisesti kansikuvia vinkattavista kirjoista kuvaavine hashtageineen ja YouTubeen tuotettaisiin videoita, joilla vinkkaajat kertoisivat kirjoista hieman syvällisemmin, ja myös lukunäytteet olisivat mahdollisia. Videot mahdollistaisivat myös puheäänenpainojen ja elekielen sekä soveltuvan rekvisiitan käytön.

Somen kautta avautuisi myös mahdollisuus kohderyhmän osallistamiseen, ja he voisivat myös itse tuottaa sisältöä, ns. vinkata toinen toisilleen. Koska kohderyhmä kuitenkin koostuu alaikäisistä, niin on huomioitava yksityisyydensuoja, ja kirjaston olisikin mahdollisuuksien mukaan saatava kuvilla ja videoilla esiintyvien nuorten vanhempien lupa. Täytyisi pitää myös huolta, että mitään liian yksilöiviä tietoja, kuten osoite- ja muut yhteystiedot, ei saisi missään kohtaa nousta esiin.

 

4. PÄIVITYS JA YLLÄPITO

Tämä kirjaston koordinoima sometoiminta olisi kohderyhmälle täysin ilmaista, eikä sisältäisi muitakaan sitoumuksia. Kaikki perustuisi vapaaehtoisuuteen, koska lukemisen hyödyt voivat olla persoonakohtaisia, eikä niitä välttämättä aina ole helppoa todentaa numeroilla, puhumattakaan, että olisi mahdollista ostaa lukemisesta koituvaa hyötyä.

Päivittäjinä toimisivat kirjaston työyhteisön jäsenet, sekä mahdollisesti kohderyhmän jäsenet, jos kiinnostuneita olisi riittävästi.

Mahdollisia haasteita ovat aika- ja henkilöstöresurssit sekä lähtökohtainen epävarmuus siitä, että tavoittaako palvelu niin paljon kohderyhmäläisiä, että sitä kannattaisi lähteä kokeilemaan. Myös tietoteknisen osaamisen puute saattaa tulla kysymykseen, varsinkin videoiden suhteen. Näiden haasteiden minimoimiseksi olisikin hyvä tehdä ennakkotiedusteluja nuorten keskuudessa, että olisiko tällaiselle toiminnalle kiinnostusta. Ennakkotiedustelut voisi suorittaa kirjaston toimesta, esimerkiksi yhteistyössä koulujen ja nuorisotoimen kanssa.

Jatkuvuuden takaamiseksi on myös saatava mukaan riittävä määrä sitoutuneita vinkkaajia, tämän konseptin tapauksessa siis kirjastolaisia. Kirjojen lukeminen, vinkkausten suunnitteleminen ja sovitteleminen somepalveluihin on aikaa vievää työtä, joka täytyisi sovittaa muuhun työnkuvaan. Siksi jatkuvuuden suhteen voi ilmetä haasteita, varsinkin, jos idea ei innosta potentiaalisia käyttäjiä.

Kirjaston läsnäolo somemaailmassa uudenlaisilla luovilla keinoilla ja säännöllisellä toiminnalla olisi kuitenkin tärkeää, koska yhteiskunta digitalisoituu jatkuvalla syötöllä, eikä lukutaidon merkitys ole ainakaan häviämässä; se muuttaa vaan muotoaan perinteisestä painetusta tekstistä kohti monimediallisia sisältöjä, ja syntyy uusia formaatteja sekä sosiaalisen median kohtaamisen paikkoja. Siksi tällainen sosiaalisen median eri palveluja yhteen nivova konsepti voisi ainakin lähtökohtaisesti olla kokeilemisen arvoinen.

 

5. YHTEENVETO

Tässä viimeisessä osassa teen esittelemäni somesuunnitelman yhteenvedon sosiaalisen verkoston käsitteen avustuksella.

Suunnitelman aikana olen maininnut erilaisia yhteistyötahoja, ns. sidosryhmiä, joiden kanssa kirjaston genrevinkkaus sosiaalisessa mediassa tapahtuisi. Ensisijainen sidosryhmä vinkkausta tekevälle kirjastolaiselle on tietysti oma työyhteisö, esimies sekä muut työntekijät, joiden kanssa toimitaan. Esimies liittyy kuvioon sikäli, että häneltä pitää saada hyväksyntä toimintamallille, jota sitten ryhdytään toteuttamaan kollegoiden kanssa tehtäviä jakaen. Ihannetilanne olisi, että työ jakautuisivat niin, että jokainen pääsee toteuttamaan niissä omia henkilökohtaisia vahvuusalueitaan sekä kiinnostuksen kohteitaan.

Mainitsin myös muita potentiaalisia sidosryhmiä, kuten koulut ja nuorisotoimi, joiden kautta kohderyhmää tavoiteltaisiin. Tässä kohtaa sidosryhmäajattelu jo laajenee välittömän työyhteisön ulkopuolelle, joten toimivat suhteet verkostoitumiseen liittyvät solmukohtien ja siltojen rooli astuu mukaan kuvaan.

Viimeisenä sidosryhmänä ovat tietysti nuoret, joille toiminta on kohdistettu, sekä yksityisyydensuojakysymyksissä heidän vanhempansa, jos ilmenee näkökohtia, joihin tarvitaan esim. huoltajan suostumus.

Kaikkien näiden sidosryhmien suhteen verkostoituminen ja sen myötä potentiaalisesti syntyvät toimivat suhteet ovat avainasemassa, jotta toiminta voidaan siirtää onnistuneesti sosiaaliseen mediaan. Kirjastotyöntekijän on siis hyvä olla aktiivinen toimija myös välittömän työyhteisönsä ulkopuolella, ja pyrkiä tutustumaan mahdollisimman laajalla kirjolla erilaisiin ja erilaisissa työtehtävissä toimiviin ihmisiin. Kirjastotyö on monelta osin asiakaspalvelun ja aineistotyön lisäksi myös suhdetoimintaa.

YouTube-palveluun ladattavissa videoissa on etenkin ääniraidan suhteen huomioitava tekijänoikeudet, ja turvallisimmilla vesillä varmasti ollaan, jos käytetään joko itse tuotettua tai tekijänoikeusvapaata Creative Commons -lähdemateriaalia audiona. Tekijänoikeusjärjestöihin, kuten musiikin tapauksessa Teosto, yhteyden ottaminen saattaisi muodostua palvelun käytön kannalta tarpeettomankin monimutkaiseksi prosessiksi. Sama koskee tietysti myös Facebookissa ja Instagramissa tuotettavaa kuvasisältöä.