Oppimistehtävä 1 (OAMK CampusOnline, kesä 2021)

 1a.)

Olen taipuvainen ajattelemaan, että eräässä mielessä olen käyttänyt nykyistä sosiaalista mediaa muistuttavia palveluja jo yläasteaikoinani 2000-luvun alussa. Tällöin internet oli jo vakiinnuttanut asemaansa nuorten keskuudessa, ja livenä tapahtuvan kanssakäymisen lisäksi olimme kaveripiirin kanssa tekemisissä myös verkossa.

Itse käyttämiäni yhteydenpito- ja yhteisöpalveluja olivat esimerkiksi mIrc, ICQ, sekä erinäiset chat-palvelut, joista eniten muistan käyttäneeni radiokanava KissFM:n ja vuosina 1995 - 2001 mtv3-kanavalla esitetyn Jyrki-ohjelman chatteja. Nämä olivat ensimmäisiä palveluja, joiden välityksellä olin tekemisissä internetin välityksellä myös muiden kuin oikeassa elämässä (internet-slangilla ilmaistuna IRL, ”in real life”) tuntemieni ja päivittäin tapaamieni ystävien, tuttavien ja perheenjäsenten kanssa. Internet Relay Chat ja ICQ-palveluissa olin enimmäkseen tekemisissä tuttujen kanssa, KissFM:n ja Jyrkin chateissa puolestaan tuntemattomien nettipersoonienkin.

Muutamaa vuotta myöhemmin tutustuin musiikkiharrastukseni myötä MySpace-palveluun, jossa tutuillani oli niin ikään käyttäjäprofiileja. Itse en syystä tai toisesta koskaan rekisteröitynyt MySpaceen, mutta seurasin suosikkiartistieni – sekä vähän niiden tuttavienkin – sivuja aktiivisesti. Minulla on tuntuma, että Facebookin tulon myötä MySpace hieman näivettyi, vaikka palvelu on ainakin nimellisesti olemassa vieläkin. Nykyään MySpacen roolin musiikkiharrastukseni suhteen täyttää bandcamp-palvelu, jossa olen tuottanut omaa sisältöäni. Halutessaan siihen voi tutustua täällä:

https://markotapani.bandcamp.com/

 Bandcampin lisäksi yksi eniten käyttämäni sosiaalisen median palvelu, josta voisin kirjoittaa muutaman sanan enemmänkin, on nimeltään Goodreads. Tämän palvelun ideana on, että käyttäjät listaavat lukemiaan kirjoja ns. virtuaalisiin kirjahyllyihin, ja heillä on mahdollisuus arvostella lukemiaan kirjoja asteikolla 1-5. Pisteytysjärjestelmänä toimii klassinen tähtimalli. Rekisteröidyin palveluun Facebook-tunnuksillani vuonna 2013, jolloin suoritin ensimmäisiä kirjastoalan opintojani ammatillisella tasolla. Profiilini löytyy tämän linkin takaa:

https://www.goodreads.com/user/show/22073006-marko-kankaanp

Näiden palvelujen lisäksi minulla on myös Facebook-tunnuksilla luotu Instagram-tili, mutta en ole vielä aivan keksinyt, että miten alkaisin sitä käyttää. Todennäköisesti tämä selviää jossain vaiheessa.

Goodreads valikoitui kirjoitukseni aiheeksi siksikin, että se on varsin näppärä some-palvelu kirjastotyöntekijälle. Työskentelen siis kirjastotyöntekijänä, ja tällä valinnallani koetan oppimistehtävän suorittamisen lisäksi hahmotella, että miten Goodreads voisi soveltua käytettäväksi myös työtehtävissäni Porin kaupunginkirjastossa. Goodreads liittyy kirjastomaailmaan sikälikin, että ymmärtääkseni suuren suosion pääkaupunkiseudulla saanut Helmet-lukuhaaste on saanut lähtölaukauksensa nimenomaan Goodreadsin inspiroimana. Tämä käsitykseni voi toki olla väärä, joten faktana en sitä tässä yhteydessä halua esittää.

Kirjastotyöntekijän tehtäviin lukeutuu aineistopromootio, ns. kirjavinkkaaminen. Viimeksi olen hyödyntänyt Goodreads-palvelua niin, että järjestin viiden tähden arvoisiksi pisteyttämäni kirjat näkymään listauksessa ensimmäisenä, ja poimin sieltä omat esimerkkini kirjaston yhteiseen vinkkauslistaan, joka sitten toimitettiin eteenpäin sähköpostitse kunnan työntekijälle. Tämä kirjaston vinkkilista ilmestyy syksyllä 2021 osana kunnan kerran vuodessa julkaisemaa promootiolehteä, jossa esitellään kuntapalveluja.

Tänä päivänä sosiaalisen median palveluja on valtavasti.  Itselleni tuntemattomia, vain nimen tasolla tuttuja ovat esimerkiksi TikTok, Snapchat, LinkedIn, Reddit, Tumblr, Flickr, Pinterest ja Jodel. Näihin palveluihin törmää jo aivan yksinkertaisilla google-kuvahauilla, mutta syystä tai toisesta en ole tullut rekisteröityneeksi niihin.

Varsinkin LinkedIn olisi mainio tapa verkostoitua, koska palvelussa on mahdollista listata selkeässä muodossa oma koulutus- ja työtausta sekä CV. Ihan omassa tuttavapiirissäniKIN olen kuullut tapauksista, että palvelun kautta on otettu yhteyttä, ja tämä yhteydenotto on johtanut työhaastatteluun ja lopulta työsuhteeseen. En näe yhtäkään syytä, että miksi LinkedIn ei voisi hyödyttää myös kirjastotyöntekijää. Useilla kirjastotyöntekijöillä jo LinkedIn-profiili onkin, vaikka kirjastojen rekryt ainakin vielä toistaiseksi tapahtuvat enimmäkseen kuntien omilla sivuilla tai keskitetysti kuntarekry-palvelussa.

Kuvapalvelut, kuten Flickr, Tumblr ja Pinterest puolestaan parantaisivat kirjaston näkynyyttä verkossa entisestään, jos ne otettaisiin kasvavissa määrin käyttöön. Palvelut mahdollistaisivat näkyvyyden lisäksi tehostetun aineistopromootion, eli juuri sen kirjavinkkaamisen ja lukemaan innostamisen, joka on yksi kirjastosektorin tärkeimpiä tehtäviä.

 

1b.)

Tähän tehtävän osioon valitsin Porin kaupunginkirjaston organisaation, jossa työskentelen, sekä kirjakustantamo Liken. Kunnalliselle kirjastolle sekä kirjakustantamolle on luontevaa tuoda esiin toimintaansa sosiaalisen median kautta. Ammatillisessa mielessä kirjasto on minulle looginen tarkastelun kohde myös somen näkökulmasta, ja kirjakustantamot puolestaan ovat niitä keskeisimpiä yhteistyötahoja, joiden kautta aineistoa kirjastoihin hankitaan. Like kustannuksen suhteen minulla on oma henk.koht. mieltymys; olen aina tykännyt Liken kustannusprofiilista. Tarkastelen ensin Porin kaupunginkirjaston käyttämiä somepalveluja, ja tämän jälkeen Like kustannuksen.

 

PORIN KAUPUNGINKIRJASTO

Porin kaupunginkirjasto on aktiivisimmin läsnä sosiaalisen median palveluissa Facebook ja Instagram. Lisäksi ko. organisaatiolla on YouTube-tili, mutta YouTube-tilin käyttäminen on aloitettu vasta tammikuussa 2021, ja tililtä toistaiseksi löytyvät kuusi videota liittyvät teemalliseen Harry Potter -tapahtumaan. Tulevaisuudessa YouTube-tili voisi siis olla kehittämiskohde.

Sisäpiiritietojeni mukaan Porin kaupunginkirjaston toiminta sosiaalisessa mediassa toimii niin, että kaupunginkirjastossa, eri toimipisteissä työskentelevät, kirjastolaiset toimivat someryhmissä, jotka vastaavat sosiaalisen median päivittämisestä vuorokuukausin. Toiminta on keskitetty Facebookiin ja Instagramiin. Ajatuksena tässä lienee, että näiden somepalveluiden kautta olisi tavoitettavissa runsain mahdollinen lukumäärä eri asiakasryhmiä, koska Facebook ja Instagram ovat vakiintuneita ja laajimmalle levinneitä sosiaalisen median palveluita. Oma kysymykseni kuuluukin, että riittääkö se? Olisiko Porin kaupunginkirjastolla tavoitettavissa vielä lisää asiakasryhmiä, jos sosiaalisen median kenttää laajennettaisiin. Tämä on luonnollisesti resurssikysymys, eikä minulla yksittäisenä työntekijänä ole tarjota yksiselitteistä vastausta, vaan kyseessä on asia, jota pitäisi lähteä selvittämään kokeilemalla.

Facebookissa ja Instagramissa Porin kaupunginkirjasto on kuitenkin aktiivinen, ja postaukset kiinnittävät asiakkaiden huomiota. Tämä lienee pääasia.

Facebookissa tiedotetaan kirjaston tapahtumista ja palveluista. Instagram puolestaan toimii hieman viihteellisemmän, idearikkaamman ja luovemman sisällön tuottamisen kanavana. Kanava saattaa sisältää esimerkiksi Peppi Pitkätossuksi tai Pelle Hermanniksi pukeutuneita kirjastotyöntekijöitä, jotka poseeraavat ko. hahmojen luoneiden kirjailijoiden teosten kanssa. Tämä kaikki tähtää lukemaan innostamiseen luovan hulluuden keinoin. Hauska juttu ja itsensä likoon laittaminen saattaa useasti johtaa tilanteeseen, jossa ihmiset kiinnittävät huomiota, ja lähtevät juttuun ns. mukaan.

Porin kaupunginkirjaston someläsnäolossa on siis kyse tasapainoilusta tiedottamisen ja viihteellisyyden välillä. Asioista tiedotetaan, unohtamatta kuitenkaan luovaa hulluutta. Kaikki tämä tähtää siihen, että ihmiset innostuisivat ja sitoutuisivat käyttämään kirjaston monipuolisia kokoelma- ja palvelusisältöjä.

 

LIKE KUSTANNUS

Otava-konsernin nykyään omistaman Like Kustannuksen tehtävä on kustantaa kirjoja, ja merkittävä osa näistä kirjoista päätyy myös kaupunginkirjastojen kokoelmiin. Kirjakustantamot ovat siis merkittäviä yhteistyökumppaneita kunnallisille kirjastoille. Kustantamoja on monia, mutta Like on julkaisuprofiilinsa johdosta yksi henkilökohtaisia suosikkejani.

Verratessa vapaamuotoisesti Porin kaupunginkirjaston some-toimintaan voi todeta, että Like Kustannus on levittänyt somelonkeroitaan ehkä jopa hieman laajemmalle. Instagramin ja Facebookin lisäksi Likeltä löytyvät Twitter- ja YouTube-tilit. YouTube on Like Kustannuksellakin jäänyt hieman vähemmälle aktiivisuudelle; muita someja päivitetään sen sijaan säännöllisesti. Facebookista voi todeta, että Like Kustannuksen sivulla, nimellä Like Army, on lähestulkoon 13 000 tykkääjää. Like on siis onnistunut tavoittamaan kohtuullisen hyvän näkyvyyden jo yksinomaan Facebookissa.

Face-sivuilla on linkitettynä kirjamainosten lisäksi myös Like Kustannuksen kirjailijoiden muussa mediassa ilmestyneitä haastatteluja ja henkilökuvia. Postaukset keräävät tasaisesti tykkäyksiä, joka Facebookissa on yksi mittari määritellä näkyvyyttä. Kesällä 2021 esimerkiksi tilanne on se, että tunnetulta elokuvaohjaajalta Quentin Tarantinolta on ilmestymässä Liken kautta suomennos, ja tätä suomennosta sivuava hs.fi:n -haastattelu, jonka Like Kustannus on linkittänyt sivuilleen, on kerännyt lähestulkoon 300 tykkäystä. Tehokasta näkyvyyttä, tehokasta markkinointia, josta kaupunginkirjastot saavat useasti vaan haaveilla.

Like Kustannuksen Instagram-tili keskittyy uutuuskirjojen markkinoimiseen kansikuvien välityksellä. Nämäkin somepostaukset keräävät keskimäärin noin 100 tykkäystä per julkaisu, joten myös Instagram-näkyvyys on Likellä onnistunutta.

Twitter-tiliä Like puolestaan päivittää harvakseltaan, keskimäärin noin kerran kuukaudessa, mutta tunnettuna sosiaalisen median palveluna tällaisenkin tilin olemassaolo on perusteltua. Mitä laajempi sosiaalisen median arsenaali, sitä paremmat ovat mahdollisuudet, että tietoisuus uutuusjulkaisuista leviää, ja tämä on tehokasta markkinointia. Onkin mielenkiintoinen kysymys sinänsä, että miksi kaupallisten toimijoiden somemarkkinoinnin strategiat vaikuttavat tavoittavan ihmiset keskimäärin paremmin kuin vaikkapa kunnallisen kirjaston vastaavat, siltikin, vaikka kirjastoilla olisi etunaan ns. ilmaiset kulutushyödykkeet.

Kaupunginkirjastosta Like Kustannuksen erottaa se, että kyseessä on kaupallinen toiminta. Eli: Kirjastosta lainataan kirjoja ilman rahallista vastinetta, mutta kirjakustantamoiden tähtäimenä on kirjojen myyminen ja tätä kautta taloudellisen tuloksen takominen. Kaikessa on varmasti kyse kulttuurin hyväksi toimimisesta, mutta on mielenkiintoista myös some-aktiivisuuden näkökulmasta tehdä tämä ero kaupallisen ja ei-kaupallisen toiminnan välillä.

 

1c.)

 Useimmat yleisimmistä sosiaalisen median palveluista ovat minulle nimenä ja toimintaperiaatteiltaan tuttuja, mutta periaatteessa olen kohtalaisen laiska sisällöntuottaja, ja toimintani keskittyy enimmäkseen Facebookiin ja Goodreadsiin. Epäilen syyksi, että monet harrastuksistani eivät suoranaisesti liity toimimiseen internetissä. Kuten aiemmin totesin, niin Instagramia olen suunnitellut alkavani käyttää, mutta toistaiseksi olen vasta seuraillut muiden aktiviteettejä.

Joku määritteli joskus, että ”Marko pyrkii tekemään sosiaalisestakin mediasta henkilökohtaista mediaa”, ja tässä tuttavani lausahduksessa saattaa olla perää. Esimerkiksi Facebookissa en käytä kaikista tiukimpia yksityisyysasetuksia, koska koko toimintafilosofiani siellä on, että jaan ja kirjoitan ainoastaan sellaisia asioita, joita voisin jakaa toisenlaisissakin julkisissa yhteyksissä.

Myös kaverilistani koostuu voittopuolisesti ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä ns. oikeassakin elämässä. Oikean elämän määritelmä on kuitenkin viimeisen noin 15 vuoden aikana mielestäni muuttunut monisäikeisemmäksi tietoverkkojen vallatessa alaa. Yhtä lailla internetissä ja sosiaalisessa mediassa kirjoitetut ja jaetut asiat ovat oikean elämän ilmentymiä, koska pohjimmiltaan kyse on ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Itse pyrin kuitenkin säilyttämään tasapainon IRL:n ja onlinen välillä. Välillä tunnen, että on syytä mennä pidemmäksikin aikaa offline.

Facebookissa jaan lähinnä päivittäisiä sattumuksia, sekä ehkä työurani kannalta loogisesti erinäisiä kulttuurisisältöjä, musiikkivideoita, katselemiani elokuvia ja lukemiani kirjoja ja sarjakuvia. Toisaalta edellä linkitin Bandcamp-profiilini, ja aina kun sinne tulee tehtyä jotakin, niin totta kai jaan sen Facebookissakin. Musiikkivideoiden linkitykset tapahtuvat pääsääntöisesti YouTubesta, ja elokuvien IMDB:stä, joka ymmärtääkseni on eräänlainen sosiaalinen media sekin.

Vuonna 2014 ammattiopintojeni aikaan kokeilin myös tubetusta viiden YouTube-videon verran. Loin gmail-tilin hassunhauskalla nimimerkillä ”Börje Pertikäinen”. Myöhemmin gmail-tilini kanssa tuli jostain syystä tunnistautumisongelmia, ja siirryin takaisin käyttämään Outlook-tunnuksiani, kun huomasin, että niillä pääsee kirjautumaan riittävissä määrin Googlen palveluihin. Syynä tähän oli se, että koska ihmisillä oli jo henk.koht. sähköpostiosoitteeni tiedossa, niin en kokenut vaivan arvoiseksi alkaa ilmoitella uutta osoitettani. Nyttemmin olen jo unohtanut ”Börje Pertikäisen” salasanat ynnä muut, koska pärjäilen Outlook-tunnuksillani, joilla päivitän esimerkiksi tätä blogia. Halutessaan lyhyeen tubetushistoriaani voi tutustua täällä, koska videot ovat näemmä tallessa:

https://www.youtube.com/channel/UCX__fNMVoNE_YkO25wNVN4Q/featured

 Yleisesti ottaen näyttää siltä, että Google-tililläni (jota siis käytän muinaisella hotmail-tunnuksella, nykyään osa Outlookia, sekavaa…) on kaikki kunnossa. Pääsen näkemään läppärilläni myös kaikki älykännykälläni tallentamat yhteystiedot, koska näytän Android-puhelintani niin ikään hotmail-osoitteella. Näen myös kännykkään Google Playn kautta asentamani sovellukset. Henkilökohtaisia tietoja olen pyrkinyt jakamaan minimaalisesti, lähinnä oikeastaan vain puhelinnumeroni, syntymäaikani ja nimeni. Pidän positiivisena asiana, että Google-palveluiden käyttäminen on mahdollista näin minimaalisilla profilointitiedoilla, koska haluan noudattaa internetissä varovaisuutta, ja käyttää palveluja sellaisen tunteen varassa, että yksityisyyteni on turvassa.