SanomaPrint 1989 Sivumäärä: 254 |
Minulla on hieman hankala suhde The Walt Disney Companyn
tuotoksiin. Toisaalta olen oppinut lukemaan viettämällä hirvittävän määrän
tunteja Aku Ankan taskukirjojen ja erinäisten sunnuntaisarjojen parissa, mutta
nykyisin Disney-imperiumin tarjoilema metafyysinen lumemaailma ja ”love and
magic conquer all!” -tyyppinen estetiikka lähinnä raivostuttaa. Tarinat ovat
toissijaisia, kun sokeria ja siirappia tarjoillaan valtavalla kauhalla. Mutta
kaipa se on ymmärrettävää, että ihmiset kaipaavat unelmia ja mustavalkoisia
hyvä vastaan paha -asetelmia. On vaan sääli, että kaiken maailman ankkojen,
hanhien, hiirien ja varsinkin pikkuprinsessojen (Lumikki, Pocahontas, Hannah
Montana…) ympärillä pyörii sitten monikymmenmiljardinen jättibisnes. Eipä kai
siihen ralliin ole kuitenkaan pakko lähteä mukaan, jos ei tahdo. Ahistavaa,
kuitenkin…
Taskukirjoissa edelleenkin julkaistavat Aku-tarinat ovat
suurimmilta osin eurooppalaista lisenssimateriaalia, ja tämänkin
tarinakokonaisuuden alkuteos on nimeltään ”Donald mal ganz anders”. Taikaviitta
on kuitenkin käsittääkseni alun perin italialainen luomus, jolle valtava
amerikkalaiskorporaatio on antanut siunauksensa, kunhan sitten tulonjaosta
sovitaan. Muutenkin taitaa olla niin, että Aku Ankka -sarjakuvat nauttivat
Euroopassa suhteessa suurempaa suosiota kuin rapakon takana. Tämä taskukirja
oli aikoinaan yksi suurimmista suosikeistani. Taikaviitta hahmona kolahti niin
paljon, että olin valmis jopa ostamaan sen muutaman euron hintaan uusiksi kirjamessuilta,
vaikka olen jo monta vuotta pitänyt Disneyä henkilökohtaisella boikotti-listallani.
Rakkaan Varjoankka-albuminikin vein jokin aika sitten divariin. Varjoankka on
kuitenkin vain kehno kopio Taikaviitasta, joka tosin jo itsessään on kehno
kopio eurooppalaisista hahmoista kuten italialainen Diabolik tai ranskalainen Fantomas.
Postimies tekee erehdyksen, ja jakaa kirjeen Herra Ankalle
Herra Hanhen sijaan. Minulle tämä toimii vähän kuin fiktiivisenä kuvauksena
nyky-Suomen postinjaon tilasta. Tästä käynnistyy prosessi, jonka seurauksena huono-onnisesta
ja äksyilevästä Aku Ankasta tulee Taikaviitta, yön mystinen kostaja ja tässä
vaiheessa vielä lähinnä koppavien sukulaisten kauhu. Aku saa hallintaansa
Ankkalinnan laitamilla sijaitsevan Ruususen linnan, ja löytää vuosikymmeniä
aiemmin eläneen aatelismiehen salaisen päiväkirjan, jossa on kirjattuna
Taikaviitan siihenastiset edesottamukset. Akun mielessä kehkeytyy ajatus;
salainen henkilöllisyys tarjoaa oivan keinon maksaa potut pottuina näsäviisaille
veljenpojille, orjapiiskurimaiselle ja kitsaalle Roope-sedälle sekä
keikarimaiselle pröystäilijälle Hannu-serkulle. Perhe ja suku ovat todellakin
se pahin. Liekö Aku katsellut 60-luvun Batman-sarjaa vai mitä, mutta myös
luotettava vanha kottero 313 on tuunattava asianmukaisin lisävarustein. Pelle
Pelotonta aina tarvitaan kuin puuseppää konsanaan! Osansa Taikaviitan karmeasta
kostosta saavat myös Kroisos Pennonen sekä Aku Ankan sitkeät velkojat. Tarinan logiikassa tosin unohtuu sujuvasti se, että Aku syö yli varojensa, ja käy Iines Ankan
kanssa hienossa ravintolassa silloin, kun siihen ei olisi suoranaisesti varaa.
Taskukirja, järjestysnumeroltaan 41, sisältää neljä tarinaa sekä muutaman sivun mittaisen esinäytöksen. Ilahduttavaa vielä vuosienkin jälkeen oli se, että tarinat muodostavat selkeän yhtenäisen kaaren. Yleisesti ottaenhan taskareissa on toisiinsa mitenkään liittymättömiä tarinoita, joissa erinäiset Disney-hahmot sitten seikkailevat. Muilta osin täytyy ikäväkseni todeta, että tarinan lumovoima oli menettänyt tehonsa, enkä pystynyt siirtämään em. hankalaa Disney-suhdettani taka-alalle. Myös Disneyn tapa olla ilmoittamatta tarinan tekijöitä alkusivuilla närästää minua. Nämä hahmot mahdollistavat omalta osaltaan sen luokan taloudellisen tuoton, että edes tekijöiden soisi saavan nimensä esille. En tosin tiedä, onko tilanne muuttunut, koska en ole lukenut tai edes jaksanut ajatella Ankkalinnaa pitkään aikaan. Sääli sinänsä, että jotkin lapsuuden kovat jutut eivät kestä aikaa. Lisää katkeruutta ja todella syvää mielipahaa on aiheuttanut se, että nykyisin Disney omistaa myös Star Warsin ja Marvel Comicsin. Lapsuuteni on ilmeisesti ohi. Ehkä tosin kolmekymppisenä on jo sen aikakin. Kyllä se sisäinen koltiainen kuitenkin hengissä säilyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti