Siirryimme aulasta toiseen kerrokseen, jossa sijaitsi
asiakaspalvelu, osa kirjaston kielikokoelmasta sekä 65-paikkainen lukutila.
Totesin näppäränä kitiläisenä lainausautomaateista, että yliopiston
aineistotietokanta on nimeltään Volter. Liekö Alastalon salissa -teoksen kirjoittajan
mukaan nimetty se. Aineistoa kirjastossa todettiin olevan n. 25
hyllykilometriä.
Seuraavaksi
kerrottiin yliopiston kirjaston toiminnoista. Näitä ovat luonnollisesti
aineiston hankinta, bibliografisten tietojen kirjaaminen, sekä tieteellistä
tutkimusta ja oppimista tukevat palvelut. Nämä jäivät minulle hieman
hahmottomiksi. Puhuttiin mm. open access -periaatteesta, jolloin sekä
tieteellisten julkaisujen julkaisu ja saatavuus olisi mahdollisimman avointa ja
laajalle kohderyhmälle saatavilla. Kirjaston henkilökunta sitten verifioi ja
validioi aineiston. Hankinta on kuulemma keskitetty Feeniks-kirjastoon, josta
ilmeisesti käsitelty aineisto sitten lähetetään muihin toimipisteisiin. Tähän
en tajunnut kierroksella huomiotani kiinnittää.
Seuraavaksi
pääsimme varastoon, jossa oli kuulemma ollut jokin aika sitten vesivahinko.
Varastossa minua alkoi hämmentää luokitusten vaikeaselkoisuus, ja kysyttyäni
asiasta ilmeni, että erilaisia luokitusjärjestelmiä on päällekkäin käytössä
kolme plus paikalliset käytänteet. Aikamoinen ero esim. yleisiin kirjastoihin,
joissa mennään hyvinkin uskollisesti yleisen kymmenluokituksen (YKL) mukaan.
Viimeiseksi siirryimme kampusalueella Quantum-kirjastoon,
jonne on kerättynä luonnontieteitä ja matematiikkaa käsittelevää aineistoa.
Hämmentymiseni luokitussysteemistä jatkui, mutta omanlaistaan uuden
oivaltamista tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti