Blogini käyttäytyy kummallisest. Fontti ei suostu vaihtamaan väriään. Tekstiä tulee harhaisesta (kankaan)päästäni totuttuun tapaan, mutta bloggerin toiminnot ovat suoranainen painajaisviidakko, jossa mikään ei toimi oletetulla tavalla. Silti en suostu luovuttamaan. Aionpa jopa integroida blogini opintoihini. Poistan ne tekstit, jotka käyttäytyvät kummallisesti. Ei näitä henki- ja nettimaailman kummallisuuksia ihminen saata ymmärtää...
Olen siis aloittanut opinnot Turun ammattikorkeakoulussa. Erilaisia oppimispäiväkirjoja tehtäessä mahdollisuudeksi tarjotaan niiden toteuttamista myös blogimuodossa. Mikäpä siinä sitten. Ei muuta kuin härkää palleista! Tästähän saattaa tulla vielä salonkikelpoinen blogi!
Yeah right...
Kirjastoseikkailut jatkuvat, nyt siis korkeakoulussa. Kirjasto on hyvin luonteva paikka populaarikulttuurimurahtelulle, joten en joudu eksistentialistiseen kriisiin blogini tematiikan kanssa. Lopulta kaikki on yhtä, yhtä suurta kulttuuria, vaikka välillä ilmeneekin eripuraa sen yhden suuren yhtenäiskulttuurin sisällä olevissa kulttuureissa. Tarvitsee vain maailmantilannetta vilkaista, ja syvään huokaista.
Siksi olen hakeutunut kirjastoon. Että olisi jokin viimeinen tasa-arvon saareke, jossa saisin vieläpä toteuttaa omia henkilökohtaisia taipumuksiani. Suuressa mittakaavassa vain se on minulle tärkeää, ei oikuttelevat blogit tai kaiken maailman kummallisesti käyttäytyvät oppimisalustat ja tiedostot. Ajatusten pato on nyt räjäytetty. Ehkä vaatii oman aikansa, että ankarina maininkeina tyrskyävät aallokot tasaantuvat, ja opin formuloimaan formula-autoni oikein. Eli että rationaalistuisin.
Yeah right...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti